Me elämme erikoista aikaa. Korona on sekoittanut maailmaamme
ja emme tiedä, miten kaikki vaikuttaa tulevaisuuteen. Moni ihminen on
menettänyt työnsä koronan vuoksi. Olen yksi niistä, jonka työt ovat katkolla
koronan vuoksi. Joulukuulle tuli käytännössä kaksi työtuntia, joista voin
laskuttaa ja eilen saatujen tietojen perusteella 11.1.2021 aikaisintaan voi
työni jatkua.
On mielenkiintoista huomata, miten ihmiset reagoivat koronan
aiheuttamiin muutoksiin eri tavoin. Jotkut ovat vihaisia päättäjille, jotkut
noudattavat pilkun tarkasti kaikkia suosituksia, jotkut ovat hämillään
löytämättä omaa kantaansa asioihin. Joillekin tämä on suututtavaa tai
masentavaa aikaa, jotkut näyttävät elävän niin kuin mitään muutosta ei olisi
tapahtunutkaan.
Minua sykähdyttää Raamatussa Joosefin elämä valtavasti! Hän
sai Jumalalta kaksi unta jo nuorena poikana. Nuo unet ennustivat Joosefille
suuria asioita tulevaisuudessa. Unet saadessaan Joosefin elämässä kaikki oli
hyvin. Hän oli isänsä suuressa suosiossa ja koko perheellä meni hyvin. Sitten
hänen elämäänsä tuli sotkemaan veljien kateus, niin kuin korona meidän
elämäämme. Ensin hänet heitettiin kaivoon, sitten myytiin orjaksi Egyptiin.
Orjuudessa näyttää siltä, että Joosef edelleen tiesi mihin suuntaan hän oli
matkalla ja hän näyttää toimivan hyvin tarkasti omien arvojensa mukaan. Jo
orjuudessa ollessaan Joosef edistyi ja sai kokea Jumalan siunausta. Hän saa
suuren suosion isäntänsä edessä ja niinpä hänen asemansa paranee. Tuossa
vaiheessa Joosef luultavasti kuvitteli, että hiljalleen hän kulkisi kohti
uniensa toteutumista. Sitten kuitenkin iski ”korona” uudestaan! Valheellisen
syytöksen vuoksi Joosef joutuukin vankilaan! Tässä vaiheessa voimme ymmärtää,
että Joosefin oli hyvin vaikeata koota itseään uudestaan! Hänellä oli varmasti
suuri kiusaus käpertyä jonnekin nurkkaan ja antaa katkeruuden vallata elämä. Luultavasti
Joosef ensin kamppailikin epätoivoisten ajatustensa kanssa. Raamatun mukaan hän
kuitenkin ryhdistäytyi myös vankilassa ja sielläkin hän saavutti vankilan
päällikön suosion. Joosef oli myyty orjaksi 17-vuotiaana ja vasta 30-vuotiaana
hänet haettiin vankilasta selittämään Faaraon unet. Sen seurauksena hänestä
tuli lopulta koko Egyptin hallitsija Faaraon pyynnöstä. 13 vuotta oli kuitenkin
pitkä aika etsiä aina uudestaan voima toimia omien arvojensa mukaan
menettämättä toivoa.
Kun sain 2.12. tietää, että uimahallit taas suljetaan, se vaikutti
minuun välittömästi. Mieleni oli keskittynyt siihen, että hoidan loppuvuoden
työt suunnitellusti ja yhtäkkiä kaikki suunnitelmat romuttuivat. Näyttää siltä,
että mieleni tarvitsi muutaman päivän prosessoinnin tajutakseni, että mihin nyt
keskittyisin. En voinut välttyä synkiltäkään ajatuksilta. Rakastan työtäni
valtavasti ja nyt en saanutkaan sitä tehdä loppuun tänä vuonna. Elämääni
liittyy myös samankaltainen odotusaika, joka Joosefilla oli. On olemassa
unelma, jota olen välillä yrittänyt kaikin voimin irrottaa itsestäni, ettei se
piinaisi minua, mutta tuo unelma ei ole suostunut kuolemaan. Tuohon unelmaani
liittyen marraskuulla näin jälleen umpikujan merkit.
On ehkä vaikeatakin selittää sitä, mitä se tarkoittaa, jos
14-vuotiaana sydämeen syntyy unelma, joka ei suostu mitenkään kuolemaan. Et
haluaisi tuhlata elämääsi tuon unelman kanssa, jota et omin voimin onnistu saavuttamaan,
mutta et pysty sitä myöskään irrottamaan itsestäsi. Se vain elää, vaikka mitä
tapahtuisi. Se unelma on niin suuri osa minua, että jokaisen, joka oikeasti
haluaa tuntea minut, hänen täytyy tietää myös siitä, tai sitten hän ei tunne
minua kunnolla.
Siihen jäin työttömäksi samalla, kun olen nähnyt selvät
umpikujan merkit oman lähtemättömän unelmani kanssa. Miten siihen reagoisi?
Haluan kertoa omasta reagoinnistani…
On paljon asioita, joihin en pysty vaikuttamaan. Voisin
käyttää voimani harmitellakseni, miten mikään ei tunnut menevän toivotusti!
Voisin yrittää löytää syyllisiä! Voisin valittaa siitä, miten mielestäni
koronaan on reagoitu epäjohdonmukaisesti. Uskon kuitenkin, että lopulta
kaikella on tarkoituksensa. Laitoin facebookiin alla olevan kuvan symboloimaan
sitä, mitä uskoin Jumalan minulle puhuneen.
On lopulta niin paljon asioita, joihin voin vaikuttaa! Voin
keskittyä ymmärtämään omia lapsiani enemmän! Voin keskittyä siihen, miten
voisin olla parempi isä heille. Voin keskittyä avioliittoomme! Miten voisin
rakentaa meidän suhdettamme entistäkin vahvemmaksi? Voin lujittaa suhdettani
Jumalaan! Voin keskittyä kuuntelemaan ja ymmärtämään entistäkin paremmin Hänen
ajatuksiaan! Voin syödä terveellisemmin! Olen innostunut kasviksista ja syönyt
viime päivinä enemmän kasviksia, kuin ehkä koskaan. Olen vakiinnuttanut
päivärytmiäni, että saisin nukuttua paremmin ja nyt olen nukkunut jo viisi yötä
todella hyvin. Olen keskittynyt juoksuharjoituksiini paremmin. Olen korjannut
juoksutekniikassani sellaisia asioita, joita en ole koskaan ennemmin pystynyt
korjaamaan. Inhottava nilkkavaiva tuntuu antavan periksi, kunhan keskityn
juoksemaan paremmalla ryhdillä ja rytmillä.
En innostunut elämäntapamuutoksesta siksi, että on kiva
yrittää olla tosi urheilullinen tai tosi täydellinen jossain. Kyse ei ole
sellaisesta. Innostuin siitä, koska tajusin, että minä voin vaikuttaa niin
monella tavalla siihen, että kuljenko kohti omaa unelmaani. Voin haaveilla
korkeista talon seinistä vain, jos keskityn myös perustuksiin ja
pohjakerroksiin.
Tajusin, että voimme käpertyä sohvalle, kun asiat menevät
mönkään ja etsiä aina uusia elokuvia ja sarjoja Netflixistä jämähtääksemme
sinne tai sitten voimme astua elämämme ohjaajiksi. Mikään asia ei todellakaan
ole tänä vuonna tuntunut onnistuvan. Tekisi mieli vain kysellä, että miksi!
Mutta vastauksia ei tunnu tulevan. Ehkä tämä on kuitenkin juuri meidän aikamme!
On meidän aikamme osoittaa, kuinka vahvoja ja luotettavia me olemme.
En ole suunnitellut itsemurhaa, enkä ole itsetuhoinen, mutta
on sekin totta, että unelmien särkyessä sitä välillä toivoisi jotenkin
vahingossa lipsahtavan auton alle tai muuta vastaavaa. Loppuun asti ajatellessa
tuota joka kerta sisimmässäni syttyy jotakin. En aio luovuttaa! Minulle on
annettu jotain, jota haluan antaa eteenpäin. On sittenkin niin paljon hetkiä
elämässä, joissa koen tekeväni jotain sellaista, miksi minä synnyin. Haluan
valpastua! Elämäni ei tarvitse olla suorittamista, vaan sittenkin
merkityksellistä elämää 24/7!
Jos putoan kaivoon, nousen sieltä, jos jään orjuuteen, teen
työni kuitenkin niin hyvin, että asemani muuttuu. Jos joudun vankeuteen, löydän
sielläkin elämälleni suunnan. Oikeastaan mikään tai kukaan ei voi viedä sitä
voimaa ja tarkoitusta, joka minulle on annettu.
On aika keskittyä oikeisiin asioihin! Voimat kuluvat, jos
keskitymme asioihin, joita emme pysty muuttamaan. Huominen on liian kaukana!
Tänään on aika elää omalla täydellä potentiaalilla – sittenkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti