Kohti täyttä potentiaalia, osa 1

Tervetuloa kanssani matkalle! Minulla on tunne, että todella moni asia elämässäni on hiljalleen johtanut minua tähän pisteeseen. Tuntuu, kuin vähitellen palapelin palaset olisivat asettuneet paikoilleen ja nyt olen tässä päivässä aloittamassa tätä projektia. Tässä projektissa tulen puhumaan ihmisyyden monista osa-alueista: liikunnasta, ystävyydestä, elämän hallinnasta, elämän arvoista, uskosta, ravitsemuksesta, fyysisestä ja henkisestä jaksamisesta jne. Missään asiassa en ole asiantuntija, mutta meidän on helppo lukea tietoa monista hyvistä lähteistä, löytää vastauksia ja sen jälkeen lähteä matkalle!

Keskiviikkona 2.12.2020 sain WhatsApp-viestin, jossa kerrottiin uimahallien menevän kiinni koronan vuoksi. Olen toiminimiyrittäjä, joka teen talvikaudella kaikki työni uimahallilla, joten tuo viesti tarkoitti minulle käytännössä, että kaikki työt loppuivat kokonaan. Edellisen kerran näin kävi maaliskuun puolivälissä. Rahallisesti tämä tilanne ei minua toistaiseksi huolestuta. Olo oli kuitenkin sellainen, kuin matto olisi viety taas altani. Vääjäämättömät kysymykset alkoivat täyttää mieltäni: ”Kuka minä olen? Mitä minä haluan tehdä? Mihin haluan olla menossa? Todennäköisesti työt palaavat taas arkeeni vuoden vaihteen jälkeen, mutta nyt on taas yhtäkkiä paljon aikaa pohtia elämän suuria kysymyksiä.

Huomasin ajattelevani ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia ja sitä, miten se koostuu monesta osatekijästä. En tiedä kuinka pitkä projekti tästä tulee, mutta tänään aloitan työttömyyden usuttamana sarjan, jossa pohdin, miten ihminen voisi kulkea kohti täyttä potentiaaliaan. Tämän blogin lisäksi teen vastaavaa sarjaa myös Youtube-kanavalleni, joka on omalla nimelläni.

https://www.youtube.com/watch?v=bd2xMlCxUl0

Toivon, että jokainen osa voisi olla hyödyksi kenelle tahansa ja minkä ikäiselle tahansa, riippumatta siitä, oletko urheilija, sohvaperuna, uskovainen, ateisti, työssä käyvä, työtön, opiskelija, eläkeläinen, perheellinen, perheetön tai mitä tahansa. Uskon, että kuka tahansa meistä voi löytää valtavan määrän tietoa niistä aiheista, jotka liittyvät ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. En yritä olla asiantuntija missään asiassa, mutta aion jakaa omaa kokemustani.

Koen, että minulla itselläni on todella paljon opittavaa ja kehitettävää kulkeakseni kohti täyttä potentiaaliani. Lähden siis itsekin matkalle. Tällä hetkellä melkein kaikki asiat ovat rempallaan. Kehitettävää on ravitsemuksessa, unirytmissä, harjoitusohjelmassa, henkisen tasapainon vaalimisessa, asenteissa jne. Näiden vuoksi koen itseni välillä tosi väsyneeksi, ylimääräistä painoa on kertynyt, vasen nilkkani oireilee, toimin joskus vastoin omia arvojani ja helpoin mitattava asia näkyy juoksuharjoittelussani. Torstaina 3.12. juoksin 10 kilometrin vauhtikestävyyslenkin. Se oli minulle jonkinlainen lähtötason arviointi tässä projektissa. Käytin kymppiin hiukan alle 36 min, joka tarkoittaa kolmea perättäistä kuupperintestiä, joissa juoksin keskimäärin 3333 metriä. Tämän projektin aikana haluaisin nähdä, että tuo 10 kilometrin aika paranisi tasaiseen tahtiin. Mainittakoon, että juoksen nimenomaan paljasjalkakengillä, koska haluan nähdä, mihin minä pystyn, enkä sitä mihin ihminen pystyy paremmilla kengillä.

Pyrin ottamaan muutaman asian käsittelyyn joka kerta ja korjata niitä.

Ensimmäinen asia, johon olen keskittymässä, on se, kuka minä ihan oikeasti olen. Me määritämme minuutemme helposti omaan ammattiimme, harrastukseen tai johonkin asemaan. Sen takia minullekin työni keskeytyminen yllättäen oli kova isku. Täytyi alkaa pohtia asioita syvemmin. Mikä minut saa pysymään kasassa? Mitkä asiat minussa ovat niin totta, että niitä kunnioittaessani elämässäni säilyy ryhti? Löysin itsestäni kolme tärkeätä osaa, jotka selvästi ovat vahvasti osa minua: 1. Jumala ja usko Häneen on elämäni pohja 2. Haluan olla rakastava lähimmäinen 3. Elämäni on helpointa rakentaa juoksemisen ympärille, koska juokseminen on jotain, mitä haluan tehdä jatkuvasti.

Noiden kolmen asian huomaaminen helpotti minua valtavasti! Huomaan, että jos esimerkiksi en rukoile koko päivänä tai teen jotain, minkä tiedän olevan vastoin Jumalan tahtoa, alan voida pahoin. Tai jos vietän itsekkäästi päiviä keskittyen vain omiin tarpeisiini, tulen onnettomaksi. Ja yllättävää kyllä, jos juoksen epäsäännöllisesti tai teen puolihyviä harjoituksia, rikon jälleen omaa perustaani. Joku tilastotulos 10 vuoden takaa ei tee minua tänään onnelliseksi, vaan se, että saan olla tänään juoksija. Jos haluan todella elää hyvän päivän, keskityn tekemään mahdollisimman hyvän juoksuharjoituksen. Huomaan myös, että minulle on tärkeätä rukouksen lisäksi saada ylistää eli keskittyä rakastamaan Jumalaa. Laulan kotona usein rakkauslauluja Jeesukselle tai sitten laitan kuulokkeet voidakseni kuunnella ihania ylistyslauluja. Mitkään muut laulut tai mikään muu juttu ei voi korvata sitä, että saan viettää aikaa lähellä rakastavaa Jumalaa. Huomaan myös, että minulle on todella tärkeätä karistaa kaikki negatiiviset ajatukset toisia ihmisiä kohtaan ja keskittyä siihen, miten voin olla rakentamassa jotain hyvää, koska se tekee minut onnelliseksi. Kukaan ihminen ei ole pelkästään paha! Jokainen ihminen on sittenkin rakastettava, vaikka hän tekisi pahoja asioita. Kun tiedostan sisimmässäni, että maailmassa ei ole yhtäkään vihollista minulle, tiedän maailmani olevan oikein päin. Toki tähän periaatteeseen tarvitsen rakastavan Jumalan läheisyyttä.

Kun nämä arvot saavat johtaa sopivassa suhteessa elämääni, voin olla onnellinen. Kun voin aamulla ajatella, että herään tänään rakastamaan Jumalaa, rakastamaan ihmisiä ja juoksemaan, voin olla innostunut ja motivoitunut. Siksi järjestän määrätietoisesti elämääni sille mallille, että nämä asiat saavat toteutua jatkuvasti.

Toinen asia, jota haluan korjata elämässäni, on elämän rytmi. Huomasin, että juoksuharjoittelu lisääntyy minulla aina silloin, kun on aikaa enemmän. Sitten, kun työsesonki on pahimmillaan, juokseminen vähenee. Työsesongin myötä myös elämänrytmi sekoittuu. On aamuja, jolloin joudun pakottamaan itseni heräämään aiemmin kuin toisina aamuina. Menen nukkumaan turhan vaihtelevasti. Näistä johtuen yöuneni ovat usein huonot. Herään useimmiten klo 00-02 käydäkseni vessassa ja sitten en saa nukuttua moneen tuntiin. Myös viikonloppu muuttaa rytmiäni. Harjoittelen useimmiten silloin, kun se parhaiten sopii, joten hyvin harvoin juoksen kahtena peräkkäisenä päivänä samaan kellonaikaan. Tämä vaikuttaa myös siihen, että syön epäsäännöllisesti koska milloinkin. Eli toisin sanoen oikein mikään ei ole säännöllistä. Kauan aikaa mietittyäni keksin melko aukottoman suunnitelman, jonka avulla voisin muuttaa sittenkin elämäni säännölliseksi. Vaikka työajat vaihtelevat päivittäin ja useimmiten minulla on 2-3 eri työjaksoa päivän aikana, löysin jokaiselle päivälle sopivan ajankohdan harjoittelulle ja sen kautta ateriarytmikin vakiintuisi.

Päätin tästä lähin pyrkiä heräämään siten, että ehdin juoksu- tai kävelylenkille klo 6-7 viitenä aamuna viikossa ennen aamupalaa. Yhtenä päivänä pidän juoksusta vapaata ja yhtenä päivänä teen niin sanotun pitkän harjoituksen eli juoksen iltapäivällä vain yhden harjoituksen. Sijoitan nämä päivät viikossa siten, että ne sopivat töiden suhteen oikeisiin päiviin. Iltapäiväharjoituksen pystyn aloittamaan siis kuutena päivänä viikossa klo 14-15. Huomaan, että lasten harrastukset tuovat joitakin poikkeuksia silloin tällöin tuohon rytmiin, mutta ajattelen, että on hyvä, jos on olemassa tuollainen perusrunko, josta vain harvoin poiketaan. Odotan innolla sitä, että säännöllisen rytmin kautta pystyn nukkumaan öitäni paremmin ja olen päivisin virkeämpi. Uskonkin vahvasti, että jokaisen ihmisen olisi tärkeätä löytää itselleen säännöllisyyttä syömiselle, nukkumiselle ja ehkä myös liikunnalle – ei itsensä kiusaksi, vaan omaksi hyödyksi.

Kolmantena asiana keskityn omassa ruokavaliossani joihinkin asioihin. Uskon, että voisi olla paljonkin korjattavaa, mutta tässä vaiheessa pyrin löytämään ruokavaliooni kasvisosastolta kaikkia sateenkaaren värejä, kuten asiantuntijat suosittelevat. Sen lisäksi pyrin ohjaamaan lisätyn sokerin käyttöä. En aio luopua sokerista kokonaan, koska se tuntuisi ensinäkin hullun radikaalilta muutokselta minulle, enkä edes tietäisi miten onnistuisin täyttämään energiavarastoni ilman sokeria. Uskon, että sokerin käytön tulisi olla kohtuullista ja sitä tulisi saada vain järkevään aikaan. Esimerkiksi viime viikolla 20 kilometrin juoksuharjoitukseni aikana koin, että energiat alkoivat loppua, koska harjoitus oli ollut kuluttava sisältäen 10 kilometrin vauhtikestävyysjuoksun. Päästessäni autolleni söin sekä proteiinipatukan, että tummaa suklaata, joissa molemmissa oli lisättyä sokeria. Oloni parantui nopeasti ja jaksoin todella hyvin odottaa noin tunnin, että pääsin ruokapöytään. Uskonkin, että meidän kannattaisi ajatella syömisestä niin, että sellaisen syöminen on useimmiten hyvä, jos syömisen jälkeen on hyvä olo. Päivässä on paljon sellaisia hetkiä, jolloin ei missään tapauksessa kannattaisi syödä sokerisia tuotteita tai ainakaan pelkästään sellaisia. Herkuttelun jälkeen voi olla hetken aikaa hyvä olo, mutta myöhemmin olotila muuttuu ja sellainen ei ole terveellistä.

Kaikkien muutosten kohdalla uskon, että meidän kannattaa olla harkitsevia. Usein maltilliset muutokset ovat parempia, kuin se, että yritämme muuttaa kerralla kaikkea. Toki suurten elämän arvojemme kohdalla uskon, että on tärkeätä päästä mahdollisimman nopeasti elämään omien arvojemme mukaan.

Oikein mukavaa joulunodotusta kaikille!