Luulen, että moni ajattelee uskovaisen uskon perustuvan
siihen, miten jotkut ihmiset ovat tehneet vaikutuksen häneen. Itse olen kasvanut
uskovaisessa perheessä ja siksi, moni voi kuvitella, että olen manipuloitunut
uskomaan Raamatun Jeesukseen. Joku ehkä ajattelee, että uskovaisen perheen
lapsi ei kovin helposti pysty tai halua kyseenalaistaa uskoaan. Kuvitellaan,
että me työnnämme uskoa kyseenalaistavan tieteen pois, koska emme halua uskomme
horjuvan. Ehkä pahin harhaluulo on, että puhuisimme Jeesuksesta siksi, että
näin meidät on opetettu ajattelemaan.
Olen miettinyt usein sitä, mitä minulle tapahtui ollessani
12-vuotiaana muiden lasten kanssa leirillä olevassa rukousillassa. Ymmärrän hyvin,
että ulkopuolinen saattaa ajatella, että lasten rukousillassa voi suuret
tunteet ryöpsähdellä ja pienen lapsen päässä voi tapahtua kaikenlaista. Jos
kyse olisi ollut kohdallani vain tunnemyrskystä, niin se olisi haalistunut ja
unohtunut melko nopeasti. Pystyn vieläkin muistamaan sen, miten koin pienenä
ihmisenä kohtaamisen suuren Jumalan kanssa. Se on käsittämätön asia, kun tähtiä
ja maailman ihmeellisyyttä ja suuruutta katsellessamme ymmärrämme, että Jumala
on todella suuri. Hänen käsivarsillaan lepää koko tämä kaikkeus. Ja siitä
huolimatta Hän näyttää olevan äärimmäisen kiinnostunut pienistä ihmisistä.
Kaksi niin erilaista todellisuutta: pieni ja rajallinen ihminen sekä suuri ja
täydellinen Jumala. Silti juuri nuo kaksi sopivat täydellisesti toisilleen.
Jumala on syvästi rakastanut ihmisiin, jotka Hän on luonut tänne omaksi
kuvakseen.
Jumalan läheisyydessä on ihmeellistä olla. Siihen liittyy niin
monia ulottuvuuksia ja valtavia vaikutuksia. Siihen liittyy ihmeellinen täyteys.
Siihen liittyy valtava sisäinen rauha, joka työntää pois kaikki murheet. Siihen
liittyy käsittämätön rakastetuksi tulemisen tunne. Siihen liittyy se, että
elämäntarkoitus kirkastuu: emme ole täällä itseämme tai omia nautintojamme
varten, vaan rakastamisen vuoksi. Siihen liittyy ihmeellinen sisäinen
vahvistuminen ja tarmokkuuden löytyminen. Jumalan läheisyydessä ihminen
tunnistaa, että mikään muu tässä maailmassa ei voi antaa hänelle niin paljoa,
kuin Jumala omassa todellisuudessaan. Rakkaus Jumalaan ei tarvitse toisen
ihmisen opetusta eikä manipulointia. Rakastuakseen Jumalaan ihminen tarvitsee
vain pienen kosketuksen Jumalalta.
”Sun läsnäolossas mun sydän huokaisee: Ei kaltaistas oo, ei
kaltaistas oo…”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti