Oletko miettinyt, miksi toiset ihmiset tuntuvat menestyvän aina? Mitä tahansa tekevätkin, he tuntuvat aina löytävän menestyksen siemenen. Elämä haastaa meitä monella tavalla. Uskon, että on tärkeä kysymys, onko meillä voittamisen kaava hallussa. Olemmeko niitä, jotka ryhtyvät yleensä johonkin vain todetaksemme, ettei se kovin hyvin onnistukaan? Vai olemmeko niitä, jotka ennemmin tai myöhemmin löydämme tavan onnistua, tavan olla voittajia?
Aion kertoa sinulle voittamisen kaavasta käyttäen sekä
juoksuvalmennusta, että Raamatun viisauksia. Toivon, että voit tämän tekstin
luettuasi tunnistaa, miten yhä paremmin sinä voit olla voittaja sinun
haasteissasi.
Talvella 2009-2010 löysin erinomaisen harjoitusmenetelmän,
joka tuotti hyviä tuloksia. Juoksin noin 10 päivän välein 6*1000 metrin vetoja
Kuortaneen urheiluhallissa. Säädin joka kerta valojäniksen siten, että
ensimmäinen veto oli hitain ja seuraavat olivat aina 2-5 sekuntia edellistä
nopeampia. Viimeisen vetoon valojänis oli siis ohjelmoitu kulkemaan nopeimmin. Viimeisessä
vedossa minun piti pystyä joka kerta jättämään kuitenkin valojänis 200-400
metriä ennen maalia selkeästi. Kyse oli siis tarkasta vauhdin jaosta oman
kunnon mukaan. Luotin siihen, että kunto nousisi niin, että aina seuraavassa
harjoituksessa sain ohjelmoida kaikki vedot edelliseen harjoitukseen verrattuna
hiukan nopeimmiksi. Jos pystyin jättämään valojäniksen viimeisellä
kierroksella, olin voittanut itseni ja onnistunut harjoituksessa. Tuona talvena
pystyin juoksemaan valojäniksen avulla yli 4000 metriä Cooperin testissä ja
juoksin Turun hallissa SM-kisoissa 3000 metrin ennätykseni (8:34) ollen
seitsemäs.
Noissa harjoituksissa oli tärkeätä tuntea oma kuntonsa ja
säätää vauhdit sen mukaan. Oli tärkeätä, että juoksin jokaisen vedon sillä
vauhdilla, kun olin suunnitellut. Yllättävän pienellä tuon harjoituksen ja myös
kunnon kehityksen pystyi romuttamaan! Treenin viimeisellä kierroksella piti
olla aina riittävästi voimia ja vauhti parhaimmillaan.
Uskon, että meidän ongelmamme elämässä on usein, että katsomme
liian kauas. Ajattelemme, että olemme sitten onnellisia, kun joku asia tapahtuu
tai kuluu aikaa riittävästi. Siksi emme olekaan sillä hetkellä rakentamassa
meidän onnistumistamme. Ajattelemme, että pystymme sitten parempaan, kun meillä
on vahva ystävyyssuhde jonkun kanssa, kun joku kannustaa meitä enemmän tai kun
joku hankala ihminen lakkaa kiusaamasta. Ajattelemme, että kun ulkoapäin jokin
asia muuttuu, niin sitten on meidän hetkemme. Tällainen asenne johtaa meidät
harhaan.
Jumalalla on itseasiassa päinvastainen suunnitelma. Voimme
lukea Hänen suunnitelmastaan vaikkapa Jaakobin kirjeestä: ”Veljeni, pitäkää
pelkkänä ilona, kun joudutte monenlaisiin koetuksiin. Tehän tiedätte, että
teidän uskonne kestävyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä.
Kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, jotta olisitte täydellisiä ja
eheitä, ette millään tavoin vajaita.” (Jaak.1:2-4)
Jumala haluaa, että keskitymme tähän hetkeen. Tämä hetki voi
tuntua koetukselta kuin tonnin juoksuveto, mutta Jumala haluaa, että juoksemme
sen määrätietoisesti. Voimme olla hyvin rikkinäisiä ja kokea monella tavalla
itsemme vajaiksi. Saatamme ajatella, että asiat ratkeavat, kun kaikki muuttuu
helpommaksi, mutta juuri tämä hetki onkin se, jolloin me voimme päättää olla
kestäviä ja määrätietoisia. Juuri tänään me voimme pyrkiä parhaaseemme siinä,
mitä teemme.
Jos olet Jumalan lapsi, voit olla varma, että elämäsi on
Jumalan käsissä. Mikään asia ei ole tullut, eikä tule myöhemminkään Jumalalle
yllätyksenä. Jos me epäonnistumme, se ei ole Hänelle yllätys. Jos joku kohtelee
meitä väärin tai jokin asia ei muutukaan haluamaamme suuntaa, se ei ole yllätys
Hänelle. Jumalan suunnitelmat eivät mene sekaisin milloinkaan, koska Hän hallitsee
koko ajan ihan kaikkea. Jumala pystyy käyttämään kaikkea meidän parhaaksemme,
jopa suurimpia ongelmiamme. Ajattelepa Daavidia. Ilman Goljatia kukaan ei ehkä
olisi saanut tietää, millainen uskon mies hän oli. Jumala käytti Goljatia, että
Daavid pääsisi eteenpäin Hänen suunnitelmissaan.
Juoksijan pahin virhe on juosta puolessa välissä kilpailua tai
harjoitusta, niin kuin se olisi loppusuora! Meidän kuuluu keskittyä tähän
hetkeen. Mitkä ovat tämän hetken mahdollisuutemme? Miten voimme tässä hetkessä
elää parhaalla tavalla?
Kerronpa sinulle vähän salaisuuksia, että ymmärtäisit
paremmin, mitä tarkoitan. Peruskoulussa minulla oli valtava innostus parannella
kaikkia arvosanojani. Parhaalla ystävälläni keskiarvo oli 9,3. Päätin yrittää
samaan. Yläasteella opiskelu ei ollut helppoa. Huomasin, että minun hyvät
numerot ärsyttivät ja aiheuttivat kiusaamista. Onnistuin nostamaan keskiarvoni
9,2:een, mutta yhtä aikaa paloin loppuun, koska minua kiusattiin jatkuvasti
koulussa. En oikein käsittänyt koko touhua yläasteella. Luokanvalvoja sanoi
huolensa vanhemmilleni, kun olin niin hiljainen koulussa. Tunnen vieläkin,
kuinka sietämättömältä tuntui, että kaikki se parhaaseen yrittäminen aiheutti
vain kiusaamista ja luokanvalvojan ihmettelevän huolen. Tuo aika koulussa
musersi minut sisältä käsin. Tajusin hiljalleen, etten kerta kaikkiaan riitä
kenellekään.
Samalla opin tuntemaan syyllisyyttä milloin mistäkin. Kaikkiin
ongelmiin oli aina syynä minun loppumaton syntisyyteni. Jos minulla ei ollut
kavereita, se johtui minusta. Jos en ollut iloinen, se johtui siitä, etten
ollut tarpeeksi lähellä Jumalaa. Hiljalleen tajusin, että tuo uskovaisten
ideologia on todella tyhmä. Siinä ei ollut mitään järkeä. Harjoitellaan
tuntemaan syyllisyyttä, että voimme tehdä parannusta ja muuttua vähän
paremmaksi, että kuitenkin voisimme tuntea loputonta syyllisyyttä ja
riittämättömyyttä. Tie on niin kapea, että meidän kuuluu varmuuden vuoksi olla
vähän ahdistuneita ja huolissamme siitä, millaisia olemme.
Uskovat ovat niin huolissaan, kun valtio kehittelee lakeja,
joissa sukupuolieroja ei enää tunnusteta. Maailmanloppu on kuulemma tulossa,
kun netissä pyörii joitain todella pimeitä asioita. Kyllä pian mikrosiru
laitetaan ihmisten ranteisiin ja samalla palvotaan saatanaa… Kerron sinulle
salaisuuden: Hyvin todennäköisesti huomennakin aurinko nousee ja luulen, että
se paistaa todella kauniisti. Voit mennä luontoon ihmettelemään, kuinka
ihanassa maailmassa me elämme! Voit avata silmät ja nähdä, että ne kaksijalkaiset
olennot sinun ympärilläsi ovat käsittämättömän ihmeellisiä luomuksia. Luulen,
että nuo sekoilut sukupuoliin liittyvien lakien suhteenkin päättyvät ilman
maailmanloppua.
Olen varma, että Jumala haluaa sinun ja minun nousevan joka
aamu tarmokkaasti elämään elämämme parasta päivää. Tiedätkö, aion olla joka
päivä todella iloinen kaikesta siitä Jumalan armosta, joka saa minut toimimaan
Hänen suunnitelmiensa mukaisesti. Tiedän, että en ole täydellinen, mutta on
ihanaa olla vain kiitollinen siitä, että Jumala tekee minussa hyvää työtään.
Rakastan sitä, mitä Paavali sanoo omasta elämästään: ”Kiitos
Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja meidän
kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun!” (2.Kor.2:14)
Jos elät Jumalan kanssa, olet voittajan puolella! Ja sinä siis
saat aina kulkea voittosaatossa. Ei vain joka toinen viikko, vaan ihan
jatkuvasti. Meidän tehtävämme on huomata se, miten tänään elämme voitossa.
Kaikki toiveemme eivät välttämättä ole toteutuneet, mutta voimme elää
voittosaatossa.
Voitokasta syksyn jatkoa toivottaen
Joni
