Tärkeä ystävä

 

Tällä blogillani haluan kertoa sinulle ihan hullun arvokkaasta asiasta nimeltään ystävyys. Tiedän, etten voi tällä blogillani välittää henkilökohtaista ystävyyttä kenellekään, mutta toivon, että tämä voisi välittää jonkinlaista lämpöä sinulle, joka sitä kaipaat.

Monet meistä tapaamme ja olemme tekemisissä monien ihmisten kanssa jatkuvasti. Ihmisten seurassa todennäköisesti ainakin jonkin verran mietimme, että mitä se toinen ihminen minusta oikeasti ajattelee. Hyvässä tapauksessa haluamme kunnioittaa kaikkia ja olla ystävällisiä niillekin, jotka eivät ehkä sitä ansaitsisi. On upeata, jos välitämme ympärillemme hyvää kierrettä kunnioittavalla käyttäytymisellä! Ystävyydessä on kuitenkin kyse jostain vielä syvemmästä.

Eräässä kisatapahtumassa huomasin yhden 14-15-vuotiaan tytön itkevän ihmisten liikkuessa ympärillä joka suuntaan. Hän oli istuutunut asfaltille ja minun oli todella helppo arvata ja myös ymmärtää, mitä oli tapahtunut. Hänen jalkansa ei ollut kestänyt juosta kilpailua maaliin asti. Istuin hetkeksi hänen viereensä juttelemaan asiasta. Tiesin, että en voi enää auttaa asiassa, mutta tuntui todella hyvältä jakaa hänen murheensa. Ja tuntui ikävältä katsella, kun hän ensin itki ihan yksin omaa itkuaan. Toivon, että tällä kirjoituksella voisin luoda jokaiselle toivoa siitä, ettei sittenkään tarvitse itkeä itkujaan yksin.

Ihmisen itsetunto on hyvin moniulotteinen asia. Jossain tilanteessa saatamme olla hyvin varmoja ja tasapainoisia, kun taas toisessa hetkessä niin hauraita. Kun minä juoksin 10 000 metrin juoksussa elämäni ensimmäisen kerran SUL:n ilmoittaman A-luokan, sain palkinnoksi kilpailusta partakoneen. Palkintojen jakajana oli juuri tuon matkan Suomen ennätyksen haltija eli Martti Vainio. Sinä päivänä ajattelin, että nyt olen jättänyt taakseni kaikki kipeät muistot ja tullut vahvaksi mieheksi. Tuo sama partakone on palvellut minua jo yli 11 vuotta ja aina partaa ajaessani ajattelen olevani kunnollinen A-luokan mies.

Olen löytänyt työn, josta nautin älyttömästi ja olen saanut valtavan paljon kiitosta ja tunnustusta tekemästäni työstä. On selvää, että itsetuntoa hyväilee, kun aikuiset ihmiset ojentavat kaupungin Vuoden Terveysteko-palkinnon tai Vuoden vetäjä- palkinnon tms. Lehdet ja etenkin oma paikallislehtemme on kirjoittanut minusta monta juttua ja tietenkin sekin tuntuu hyvältä, vaikka en voi olla huomaamatta sitä, miten toimittajilla on taipumus luoda minusta paljon parempi kuva, kuin todellisuus on ;) Viime viikkojen aikana olen kuullut joidenkin kehuvan minua selän takana. Se tuntuu yhtä aikaa sekä hyvältä, että pahalta. On mahtavaa, jos joku ihminen jaksaa ajatella minua hyvässä valossa ja se voi jopa ruokkia minun narsistista luonnettani. Luulen kuitenkin, että ei edes toisen kehuminen (selän takana tai kasvotusten) loppu viimein tyydytä ihmisen syvempää kaipausta.

Kummallista kyllä olen kokenut itseni välillä hyvin rikkinäiseksi. Usein työpäivää aloittaessani on ollut ihan pala kurkussa ja kyyneleitä pitänyt pyyhkiä. Kaikki on tosi hyvin ja samalla jostain syystä tuntee olevansa murtunut ihminen. Toki tuo mielentila tuntuu olevan toisaalta kaikkein paras omaa työtä ajatellen. Sitä on sitten niin herkkä huomaamaan ja tuntemaan, kun kohtaa ihmisiä. Parempi on olla rikkinäinen ja heikko, kuin itsevarma, joka ei pysty huomaamaan muita.

Joku aika sitten kirjoitin eräälle ihmiselle spontaanisti, miten upealla tavalla hän on vaikuttanut elämääni. Ajattelin, että ehkä yllätän hänet kauniilla sanoilla, jotka voin hänelle sydämestäni sanoa. Tuo ihminen vastasi minulle niin kauniisti takaisin, että en voinut kuin häkeltyä! Hän olikin lopulta vielä paljon huomaavaisempi ja ystävällisempi minulle. Ehkä ensimmäistä kertaa tajusin, että tässä onkin kyse ystävyydestä, joka antaa minulle hullun paljon voimaa.

Sitä joskus epäilee, että ehkä olenkin sille toiselle ihmiselle jonkinlainen riesa. Pelkää, että jos uuvuttaa häntä, kun uudestaan ja uudestaan haluaa olla tekemisissä. Toisen ihmisen ystävälliset sanat jäävät ainakin minun mieleeni ja niitä tulee kelattua uudestaan ja uudestaan. Sanoiko hän sen vain, koska halusi olla ystävällinen, vai tarkoittiko oikeasti mitä sanoi? Jotkut sanat tuntuvat suoristavan ryhtiä ja tekevän salamannopeasti minut paljon eheämmäksi. Yhtäkkiä onkin niin paljon helpompi hengittää! Ystävän sanat ovat kuin jalansijoja, joilla voi nousta ylöspäin omasta kuopastaan.

Olen luonteeltani sellainen, että ihastun melko helposti ihmisiin. Ja kun ihastun, koen olevani jonkinlainen fani tuolle ihmiselle. Kyllä minä näen sen, ettei hän täydellinen ole, mutta se ei minun ihailuani heikennä yhtään. Oikeastaan se hetki, kun tajuaa jonkun ihmisen valloittavan sydämen, on kyllä todella ihana tunne. Parasta on, että tällaista voi tapahtua joka päivä! Sitten sitä vain miettii, miten on edes mahdollista, että noin ihana ihminen on olemassa!

Eräs ihailemani ihminen sanoi minulle, että olen hänelle tärkeä ystävä. Tuota viestiä lukiessani tuli epätodellinen olo, että mitä täällä tapahtuu! Siinä vaiheessa tajusin, että kaikki nuo edellä mainitut saamani kunnianosoitukset jäivät tuon viestin varjoon. Tärkeä ystävä! Kenelle tahansa ei noin sanota! Koen ystävyyden sellaiseksi, ettei sitä tarvitse ansaita joillain suurilla teoilla. Ei tarvitse olla koko ajan jotenkin erinomainen, vaan voi luottaa, että ystävyys kestää, vaikka minä mokaan. Tuo viesti vaikutti minun itsetuntooni ratkaisevasti. Ajattelen, että mikään saavutus, tunnustus tai kehu ei koskaan voi yltää siihen, kun joku sanoo minua tärkeäksi ystäväksi. Juoksusaavutus on vain pieni osa ihmisyyttä. Työkin on vain osa ihmisyyttä. Ystävyys on sitä, kun ollaan kokonaisena ihmisenä kelvollinen sille toiselle.

Avioliitossa voi käydä niin, että aviomies on vaimolleen vain aviomies. Kun mies tulee kotiin joltain reissulta, vaimo sanoo odottaneensa tätä kovasti. Miksi? Kun kotona on niin paljon tekemistä. Pitää pestä pyykkiä, tehdä ruokaa ja siivota jne. Onko aviomies tärkeä vain, kun hän täyttää tuollaiset ulkoiset odotukset. Sanotaan, että tie miehen sydämeen käy vatsan kautta! Onko vaimo siis ihana, kun hän tekee ruokaa ja kenties hoitaa lapset? Vaimokin voi olla avioliitossa vain vaimo. Kun minun vaimoni sanoi minulle joskus, että olen hänen paras ystävänsä, se tuntui älyttömän hyvältä. Avioliitossa voi olla kyse paljon enemmästäkin, kuin vain omien tonttiemme hoidosta! Jokainen meistä kaipaa ystävyyttä!

Ystävyys on sitä, kun voi jakaa toiselle asioita ihan sydämestään. Voi paljastaa asioita rehellisesti, eikä tarvitse pelätä hylkäämistä. On ihan eri asia kertoa toiselle ihmiselle asioita sydämellään, kuin kertoa niitä vain tunteettomasti. On ihanaa kertoa toiselle, että tältä minusta tuntuu ja tällaisia asioita minä kaipaan. On upeata, kun sydämet saavat kohdata. Voi olla, että vietämme aikaa jonkun kanssa hyvinkin kauan, mutta sydämet eivät kohtaa ollenkaan, mutta toisen kanssa sydämet kohtaavat lyhyessäkin ajassa.

Haluan kannustaa sinua miettimään omia ihmissuhteitasi! Onko niin, että sinulla on jo sellaisia ihmisiä ympärilläsi, jotka voisivat olla sinulle tärkeitä ystäviä, mutta oletkin piiloutunut kuoresi sisään? Et ole ehkä uskaltanut kohdata sitä toista ihmistä sydämelläsi? Toivon, ettet sano kenelle tahansa tämän olevan sinulle tärkeä ystävä, mutta kun olet varma, että sinulla on sellainen, niin kannustan sinua kertomaan sen hänelle! Monesti voimme myös auttaa toista ihmistä kertomalla, millaisin silmin me häntä katsomme! Ehkä hän on omissa silmissään onneton tunari, mutta sinun silmissäsi suurenmoisen ihailusi kohde. Ystävyys voi toimia niin kuin Juha Tapion Sinun vuorosi Loistaa-laulussa lauletaan:

”Jos katsoa sä voisit niin kuin minä katson sua, sun ei koskaan enää tarvitsisi piiloutua”

Jeesus sanoi vähän ennen kuolemaansa opetuslapsilleen jotain tämäntapaista: ”En halua sanoa teitä enää palvelijoikseni, vaan ystäviksi. Olen halunnut kertoa teille kaiken, mitä Isä on minulle sanonut. En ole halunnut salata mitään.” Voit lukea tästä Johanneksen evankeliumista luvusta 15 ja jakeesta 14 eteenpäin. Uskon, että Jeesus haluaa tehdä meille ihan samalla tavalla. Joskus kuvittelemme, että Hän on jossain kaukana ja meidän pitää jotenkin oudosti ansaita Hänen läheisyytensä. Se ei ole totta! Hän haluaa olla meitä lähellä koko ajan. Meidän rukouksemme ei tarvitse olla epätoivoista, koska Hän oikeastaan on hyvinkin innokas vastaamaan siihen. Kun avaamme suumme rukoukseen, voimme olla varmoja, että Hän haluaa kuulla ja haluaa olla meitä lähellä. Haluan päättää tämän blogin erään ihana laulun sanoihin:

”Sinun rinnallas kaikki muu niin turhalta näyttää, asiat joiden varaan ennen rakensin. Kun katsot minuun, se vanha vain katoaa. Vain sun verelläs mun sisin puhdistuu. Astun paikkaan, jossa Taivas kohtaa maan. Saan tuntea taas, Sä ainut todellinen oot. Kun syvä läsnäolos mut otteeseen taas saa, sulle pieni sydän syttyy palamaan.

Annan sulle sen, minkä tänään voin antaa. Muuta et koskaan vaadikaan. Oi Jeesus mun sydän kaipaa olla Sun luonas ainiaan, olla sun luonas ainiaan.”

(Laulun nimi on Annan sulle kaiken ja se löytyy Arttu Koskenrannan laulamana esim. Spotifysta.)