Juoksukuulumisia ja usko vs uskonto

 

Heippa! Kevät tekee tuloaan ihanasti! Juoksunautinnot valloittavat yhä enemmän, kun auringon valo ja lämpö sekä sulat tiet ovat palanneet juoksukilometrejä höystämään. Olen juossut tänä vuonna keskimäärin 110 km/vko. Viime viikolla juoksin jopa 130 km, joka oli enemmän kuin moneen vuoteen. Viimeisen viiden vuoden aikana olen juossut keskimäärin ehkä noin 70 km/vko, joten nyt kilometrejä on tullut huomattavasti enemmän.

Koen, etten ole silti juossut liikaa, koska olen yllättävän hyvin jaksanut tehdä kaikenlaista muutakin. Olen myös nauttinut juoksusta eli siitä ei ole tullut ollenkaan pakkopullaa. Lisäksi juoksu on kulkenut tosi hyvin. Tänään juoksin 10 km ulkona 34:54 treeninä. Viikon toinen kova harjoitus on ollut yleensä yhden tai kahden kilometrin vedot. Tällä viikolla juoksin ulkona 10*1 km 1 minuutin palautuksella siten, että vetojen keskivauhdiksi tuli 3:19,4. Tämä oli minulle myös hyvä osoitus kunnon noususta. Tiedän toki, että monelle nämä numerot eivät merkitse juuri mitään. Ne, jotka harrastavat juoksua, ymmärtävät todennäköisesti paremmin.

Olen miettinyt viime aikoina sitä hassua juttua, että kristinuskosta puhutaan kouluissa uskonnon tunneilla. Moni saattaa myös ajatella ihmisestä, joka rukoilee, lukee Raamattua jne. että hän on uskonnollinen ihminen. Itse ajattelen niin, että usko ja uskonto ovat kaksi ihan eri asiaa. Toki kaikessa meillä on vapaus ajatella niin kuin haluamme ja sinä voit sanoa minua miksi haluatkin.

Ajattelen, että uskonnollisuudessa on kyse siitä, että kristinuskon annetaan jollain lailla leimata elämää ja vaikuttaa siihen, mutta Raamatun ydinasiaa ei olla kohdattu. Voimme lukea Raamatusta asioita ja uskoa sellaisiin asioihin, joihin haluamme, mutta jättää toiset asiat omaan arvoonsa. Voimme myös olla huomaamatta sitä, mihin Raamattu hyvin selkeästi pyrkii ja haluaisi meitä ohjata.

Uskossa on kyse siitä, että lukiessamme Raamattua uskomme sen niin kuin se on kirjoitettu. Emme välttämättä ymmärrä kaikkea, mutta pidämme kaikkea totuutena. Uskovainen uskoo Raamattuun joka kohdasta. Luemme, että Jumala loi maailman ja uskovaisena pidämme sitä totuutena. En voi väittää kenellekään, että tämä on yleinen totuus, johon kaikkien pitäisi uskoa, mutta voin kertoa, että itse uskon siihen ihan aidosti ja se on minulle totuus.

Raamattu kertoo myös, kuinka Jumala lähetti Jeesuksen maailmaan. Jeesus teki valtavasti ihmeitä maan päällä ja kuollessaan ristillä ratkaisi meidän syntisyys- ja syyllisyysongelman. Jeesus kantoi meidän synnit, syyllisyyden ja myös sairaudet ristille ja Hänen vereensä turvaten voimme olla niistä vapaita. Jos tämä on meille vain tarina tai teoria, niin olemme enemmänkin uskonnollisia. Mutta, jos me uskomme Jeesuksen työhön aidosti ja pidämme sitä totuutena, me olemme uskovaisia.

Asia menee vielä mielenkiintoisemmaksi, kun huomaamme, että Jeesus puhui Pyhästä Hengestä monta kertaa jo ennen kuolemaansa. Raamattu antaa ymmärtää, että 2000 vuotta sitten oli Jeesuksen aika toimia täällä. Silloin Jeesusta pystyi seurata vain, jos oli Israelissa, koska Jeesus oli vain siellä. Kun Jeesus ylösnousemuksensa jälkeen meni takaisin Isä Jumalan luo, Hän lähetti maailmaan Pyhän Hengen. Pyhän Hengen avulla jokainen ihminen maan päällä voi seurata Jeesusta, asui hän missä tahansa. Pyhä Henki on näkymätön, mutta toimii joka puolella. Pyhän Hengen avulla voimme tutustua Jeesukseen. Pyhä Henki tekee myös niitä samoja ihmeitä, joita tapahtui Jeesuksen aikana. Edelleen sairaita paranee ja monia yliluonnollisia ihmeitä tapahtuu. Kerran nuoruudessani eräs ystäväni lähetti minulle viestin, että hän oli kovassa kuumeessa. Lähetin hänelle takaisin kaksi Raamatun jaetta. Toisessa kerrottiin, kun Jeesus paransi Pietarin anopin kovasta kuumeesta. Toisessa sanottiin, että Jeesus on sama tänään eilen ja ikuisesti. Ystäväni kertoi jälkeenpäin, että hän oli parantunut kuumeesta heti tuon viestin saatuaan. Tämä on vain yksi pieni esimerkki siitä, mitä Jumala tekee edelleen. Hänelle on kaikki mahdollista!

Raamattu opettaa, että Pyhä Henki tekee myös meidän sisällämme työtä. Siellä sanotaan, että Pyhän Hengen hedelmässä on osana esimerkiksi rakkaus, ilo ja rauha. Suomessa me puhumme paljon hyvinvoinnista ja myös henkisestä hyvinvoinnista. Mietipä, mitä muuta sinä tarvitset henkiseen hyvinvointiisi, kuin nuo kolme asiaa: rakkaus, ilo ja rauha?

Jeesus keskusteli erään naisen kanssa kaivon vieressä ja sanoi Pyhästä Hengestä näin: ”Jokainen, joka juo tätä vettä, tulee uudelleen janoiseksi, mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, sille ei ikinä tule jano. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään.” Joh.4:13-14

Toisessa kohdassa Jeesus sanoi näin: ”’Jos jonkun on jano tulkoon minun luokseni ja juokoon. Joka uskoo minuun, niin kuin Raamatussa sanotaan, hänen sisimmästään juoksevat elävän veden virrat.’ Tämän hän sanoi Hengestä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan. Sillä Henki ei ollut vielä tullut, koska Jeesusta ei ollut vielä kirkastettu.” Joh.7:37-39

Tällaisia sanoja lukiessamme, joudumme todellisen valinnan paikalle! Uskommeko oikeasti sen, mitä tässä sanotaan? Kirjoitan tätä blogia hyvin vakuuttuneena siitä, että tämä toimii! On aivan ihanaa huomata, kuinka omassa sisimmässä voi pulpuilla lähde täynnä iloa, rauhaa ja rakkautta!

Voisin kuitenkin ajatella, että uskon Pyhän Hengen toimintaan, koska muistan, kuinka silloin nuorena koin Pyhän Hengen vaikutusta. Mielestäni tämäkin on vain uskonnollisuutta! Tuollainen ajattelu ei merkitse tässä hetkessä yhtään mitään. Tai voin ajatella, että sitten kun koronarajoitukset helpottavat ja seurakunnat saavat kokoontua, niin sitten voimme taas kokea Pyhän Hengen vaikutusta. Taaskaan en anna uskon vaikuttaa tähän hetkeen. Todellinen usko on sellaista, joka toimii tässä hetkessä!

Minun tavoitteeni ei ole ohjata sinua toiseen seurakuntaan tai muuttaa kristillistä suuntaustasi. Eri taustojemme vuoksi saatamme ajatella ja ymmärtää asioita eri tavalla. Haastan kuitenkin sinut kokeilemaan tämän päivän uskoa! Voimme tänään aloittaa rukouksen, jossa sanomme Jumalalle uskovamme Häneen tänään. Voimme sanoa, että uskomme Hänen hyvyyteensä ja rakkauteensa tänään. Uskomme, että tänään Hän haluaa olla meille totta meidän elämässämme. Tässä ei ole kyse positiivisen ajattelun salaisuudesta. On toki hyvä oppia positiivisuuttakin, mutta tässä on kyse enemmästä. Uskon kautta me voimme vastaanottaa Jumalalta sen, mitä me tarvitsemme. Hän haluaa tyydyttää meidän janomme. Hän haluaa täyttää meidät hyvyydellään. Hän haluaa, että Hänen hyvyytensä kuplii ja pulppuilee meissä niin, että voimme aloittaa loppumattomat juhlat.

Haluan toivottaa sinulle erityisen ihanaa kevään jatkoa!!!

Paras kohtaaminen

 ”Minulla ei ole ketään ystävää. Kaikki vihaavat minua!” Näin sanoi eräs pieni poika hiljattain ennen ystävänpäivää. Aikuisena voimme ohittaa nuo lauseet ajattelemalla, että taitaa poika omalla käytöksellään aiheuttaa ongelmansa. On helppoa olla ymmärtämättä, miksi poika käyttäytyy niin hankalasti. On niin helppoa vain todeta, että jos nyt vain alkaisit elämään paremmin, niin kyllä sinulle tulisi ystäviäkin. Totuus taitaa olla kuitenkin, että sydämen kivut eivät parane laastarilla. On turha vaatia toista ihmistä luottamaan, jos hänen sydämensä ei ole vielä valmis.

Ystävyys on äärimmäisen kaunis asia! On lumoavaa huomata, kuinka jotkut ihmiset ovat uskollisia toisilleen vuodesta toiseen. Ystävyydessä on kyse siitä, että haluaa toisen kuuluvan omaan elämäänsä ja samalla haluaa kuulua sen toisen elämään. Ystävyys tarvitsee ymmärrystä. Emme voi rakentaa ystävyyttä, ellemme ymmärrä toista. Joskus toisen ihmisen ymmärrys voi yllättää ja se voi auttaa meitä ymmärtämään paremmin itseämme. Uskon, että ystävyyteen kuuluu aina täydellinen rehellisyys. Se, että uskaltaa sanoa vaikeankin asian rehellisesti.

Ystävä ei halua koskaan satuttaa toista, eikä hyötyä toisen kustannuksella. Ystävä ei ole pelinappula, jota haluamme siirrellä tai jonka kanssa haluamme pelata omaa peliämme. Ystävä saa olla juuri sellainen, kuin on, eikä hänen tarvitse muuttaa itseään. Ystävä iloitsee yhdessä oman ilomme kanssa ja lohduttaa, ehkä jopa itsekin itkee meidän itkujamme.

Onko sinulla ystävää, johon uskallat luottaa ja josta saat voimaa? Sellainen on paljon arvokkaampi, kuin mikään muu näkyvä tässä maailmassa. Toivoisin, että jokaisella voisi olla rakastava ystävä.

Joskus kuitenkin toisen ihmisen ikävä kohtelu voi viedä meidät vielä pidemmälle ja vielä arvokkaamman aarteen luo. Tämän aarteen löytäminen ei estä sinua luomasta vahvoja ystävyyssuhteita, mutta se voi tuoda elämääsi jotain vielä lujempaa ja kestävämpää.

Omassa elämässäni muistan todella monia hetkiä, joissa olin ihan yksin ja tunsin itseni täysin hylätyksi. Nuo hetket ovat kuitenkin johtaneet minut ihmeellisen aarteen luo. Jollekin Jumala voi olla jotain horjuvaa ja epävarmaa, johon haluaisi tukeutua, mutta kun ei ole varma, kestääkö se sittenkään. Joskus kaikkein parasta on joutua tilanteeseen, jossa tyhjyydessämme kaipaamme Jumalaa enemmän kuin mitään muuta. Tunnistamme, että oman elämämme rakennelmat ovat sittenkin niin heikkoa tekoa, että tarvitsemme jonkun, joka kestää ja pysyy täysin varmana. Näissä hetkissä uskomme Jumalaan vahvistuu ja Raamatun sanat alkavat elämään oikeasti sisällämme.

Jotkut ihmiset lukevat Raamattua ja tutkivat asioita oppiakseen, millainen on Jumalan armo ja rakkaus. Sitten nämä ihmiset saattavat puhua muille armosta sen perusteella, miten he ovat armokäsityksen tulkinneet. On toki upeata lukea Raamattua ja opiskella asioita! Siinä ei ole mitään pahaa! Jumalan hyvyys ja armo ovat kuitenkin asioita, jotka meidän kuuluisi ennen kaikkea kohdata ihan livenä. Joillekin usko on asia, jota täytyy yrittää ylläpitää. Täytyy tehdä asioita, että pysyisi uskossa. Joillekin usko voi olla jopa suorittamista. Me sanomme, että emme ole uskossa, jos emme elä tietyllä tavalla. Annamme muille tunteen, että usko on sellaista, jota me kannattelemme. Jos sinä tai minä kohtaamme Jumalan hyvyyden ihan livenä, niin tajuamme, että asia on ihan päinvastoin! Usko kannattelee meitä! Usko muuttaa meitä! Usko on se, josta me hengitämme! Usko on kaiken lähtökohta. Jumala ei odota meidän suorituksiamme! Hän odottaa, että Hänen ”suorituksensa” voisi tulla todeksi meidän elämässämme. Jeesuksen risti todistaa meille, että Jumalan silmissä me olemme riittävän arvokkaita. Samalla se todistaa, että meidän ei tarvitse aloittaa suorittamista, koska Jeesus teki sen meidän puolestamme!

Minua itkettää se, miten näen monen ihmisen kuvittelevan Jumalasta jotain ihan muuta, millainen Hän oikeasti on! Haluan sanoa tällä lyhyellä tekstilläni, että Jumala on sinun paras ystäväsi! Hän rakastaa sinua enemmän kuin kukaan muu! Hän ymmärtää sinua paremmin kuin kukaan, edes sinä itse. Hän haluaa kietoa sinut ihanaan rakkauteensa, että sinun olisi helpompi hengittää ja elää!

”Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, hän pelasti meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta vaan laupeutensa tähden uudestisyntymisen pesun ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta. Tämän Hengen hän vuodatti runsaasti päällemme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, jotta me, vanhurskautettuina hänen armostaan, tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan.” Tiit.3:4-7