Keväinen aurinko on hemmotellut meitä ihanasti. On ollut suorastaan
vaikeata olla huonolla tuulella, kun on tuntunut, että kevätaurinko tunkeutuu
sisimpään asti ihan väkisin. On ollut ihana nähdä lasten iloisuutta. Lasten
vilpittömät hymyt päivästä toiseen kertovat tämän maailman kauneudesta. Täällä
on oikeasti ihanaa elää. Miettiessäni omaa sielunmaisemaani olen huomannut,
että vuosi vuodelta sitä tajuaa yhä paremmin ja paremmin, kuinka upean elämän
sitä on saanut. Nuorempana sitä oli kuin olisi ollut superkauniissa puutarhassa
ja nähnyt vain mullan maassa. Hiljalleen silmät ovat aukeamassa. Ei ole
ollenkaan syytä synkistellä. Ei kannata tuhlata elämäänsä pienten murheiden
märehtimiseen.
Viime aikoina muutamissa tilanteissa olen joutunut
ihmettelemään, miksi jotkut ihmiset haluavat satuttaa toista ihmistä.
Facebookissa ei voi olla huomaamatta, kuinka monesti joku ihminen oikein on
tarkkaan ajatellut, että miten voisi kommentoida niin, että satuttaisi toista
mahdollisimman paljon, mutta kuitenkin sopivan hyväksyttävällä tavalla. Sisin
purkaa sisältöänsä ja se näyttää joskus todella karmealta. Jos ei tunne
kommentoijaa niin tuollaisia nasevia kommentteja lukiessa sielun silmiin
piirtyy kuva jonkinmoisesta mörrimöykystä tai mielensäpahoittaja-kantturasta,
joka on aina valmis lataamaan kiväärinsä, kun joku tulee lähellekin omaa pihaa.
Kevätaurinko ei ole päässyt ihan kaikkien sisimpään… Tuollaisten keskustelujen
kohdalla tulee sellainen olo, että facebook on kirottu keksintö. Kasvotusten
asiat menisivät eri tavalla ja todennäköisesti paremmin.
Raamattu lupaa, että vanhurskaan polku kirkastuu
kirkastumistaan. (Mutta vanhurskaiden
polku on kuin kirkas valo, joka kirkastuu kirkastumistaan täyteen päivään
saakka. Snl.4:18) Tämä on upea lupaus ja uskon sen toimivan juuri niin.
Mitä kauemman elämme Jumalaan turvaten, sitä vähemmän meillä on syytä satuttaa
toista. Kaikki negatiiviset asiat tuntuvat sulavan pois. Mitä lähempänä saamme
olla Jumalaa, sitä kirkkaammin näemme kaiken hyvän ja saamme syyn olla
iloisempia. Jumalan läheisyydessä kaikki varjot väistyvät hiljalleen. Sitten
haluaakin pahimmankin hyökkäyksen kääntää jotenkin hyväksi. Toinen yrittää
satuttaa, mutta jos elämme lähellä Jumalaa, meillä ei ole tarvetta kostaa sitä
pahalla. Haluammekin kostaa sen hyvällä.
Yksi suurimmista iloista elämässämme on mielestäni
onnistumisen ilo! Täytyy myöntää, että muutama viikko sitten heräsin yöllä ja
muistelin viimepäivien uimakoululaisten onnistumisia ihan tyynynkin kastellen.
Näin ja kuulin kuin filmiltä, kun joku oli alkukaudesta niin arka ja joku ei
osannut jotain juttua ollenkaan. Kuulin, kuinka joku sanoi, että ”Minua
pelottaa!” Kauden edetessä on tapahtunut niin upeita onnistumisia, että se vie
minut sanomattomaksi. Moni oppi uimaan sen 8 metriä ilman apua! Ja on
tapahtunut paljon muunlaisia kehitysaskeleita omilla tasoillaan. Toisen
onnistuminen voi tuntua käsittämättömän hyvältä! Tietenkin uimakoululaisen
onnistuminen on myös minun onnistuminen, mutta jotenkin se ilo on ihan käsin kosketeltavaa,
kun joku voittaa pelkonsa tai ylittää itsensä muulla tavalla. Tomi Loukkolan
kanssa olemme tehneet juoksuharjoituksia ja tunnen saavani niistä valtavasti
iloa, koska on tullut niin monta onnistumista. Mitä me tekisimmekään täällä
maan päällä ilman edistymistä ja onnistumista!
Minusta on upeata sanoa onnistujalle mahdollisimman selkeästi,
että tämä juttu meni nyt juuri niin kuin pitikin ja jopa paremminkin! On upeata
antaa ansaittu palaute onnistumisesta. Ihmettelen niitä ihmisiä, jotka eivät
koskaan antaudu vuolaaseen kehumiseen. Aina keksitään moittimista. Jos kehun,
että tuo tyyppi ui valtavan hyvällä tekniikalla niin vastaus saattaa olla: ”No,
hänellä on kuitenkin niin lyhyet kädet, ettei hänestä koskaan tule oikeasti
hyvää uimaria.” Uskon, että meidät on luotu onnistumaan huikealla tavalla! Ja
meidän onnistumiset ansaitsevat kunnollisen huomion. Onnistumisia ei kuulu
vähätellä! Luulen tuntevani ihmisiä, joiden sydän ei ole koskaan valmis vuolaaseen
kehuun. Vaikka ihminen olisi edellispäivänä voittanut Miss tai Mister Univesrum-kilpailun,
eilen keihäänheiton maailmanmestaruuden, tänään hiihtokisat Olympialaisissa ja
huomenna valmistuu tohtoriksi, niin aina löytyy jotain parannettavaa ja
moitittavaa. Sydän ei siis ole edes valmis tunnustamaan toiselle, että hän
suoriutui tehtävästään todella hyvin. Toisen hyvyys voi joskus tuntua uhalta.
Mielestäni toisen hyvyys ei ole koskaan uhka. Se, että joku juoksee paremmin
kuin minä, ei ole minulta pois. Minä voin kuitenkin juosta omalla parhaalla
tasollani! Juoksijoiden kunniaksi todettakoon, että olen usein nähnyt
juoksukisoissa kymmeniä voittajia samassa sarjassa! Elämän ei tarvitse olla
niin synkkää, että keskittyisimme toisen voittamiseen ja siihen, että olisimme
parempia kuin toinen! Todellisessa voittamisessa on kyse paljon enemmästä! Minä
ainakin ihailen suunnattomasti Suomen parhaita kestävyysjuoksijoita, jotka ovat
onnistuneet harjoittelussaan ja tehneet pitkäjänteistä työtä monta vuotta.
Toisen onnistuminen voi tuntua hyvältä.
Haluaisin myös kirjoittaa lasteni sydämeen sen, mitä näen
heissä! He ovat oikeasti aivan käsittämättömän upeita luomuksia. Katsellessani
heitä en pysty edes muuttamaan sanoiksi sitä, mitä tunnen. Pyysin Johannaa
ompelemaan paidan ja kävin paikallisessa painatusliikkeessä painattamassa
paitaan tekstin, jonka haluaisin kirjoittaa myös lapseni sydämeen. Poikani
tykästyi tähän paitaan. Äidin rakkaudella ompelema paita, johon isän sydän on
purettu.
Lopuksi haluan puhua vielä uskovaisen tehtävästä. Koin, että
Jumala valaisi minua tänään yhdellä asialla. Nuorena koin valtavaa kutsumusta
ja tarvetta tehdä hengellistä työtä. Kohdatessani silloin tällöin nuoria
hengellisen työn tekijöitä mietin, että mikä minun elämässäni meni pieleen.
Miksi minä en onnistunut. Tänään kuitenkin lempeä ääni opetti minulle, että
sittenkin kutsumuksen ydin on se, että olen omalla paikallani ja pysyn
uskollisena Jumalalle. Jos tässä ihan tavallisessa elämässäni elän todeksi sen,
mitä Raamattu ja Pyhä Henki minulle opettaa niin se voi olla paljon enemmän
kuin tuhannet saarnat seurakunnassa. Tunsin suurta iloa tästäkin.
Haluan toivottaa kaikille lukijoille aurinkoista kevään
jatkoa!!!
