Kotiin on aina hyvä tulla!

 

Eräs viisas mies sanoi hyvin osuvasti: ”Seurakunnan pitäisi olla paikka, että kun sinne tulee, niin tuntuu siltä, kuin olisi tullut kotiin. Eikä tuntuisi, että tulee johonkin kylmään jääkellariin.”

Tässä on hyvin kiteytettynä se ajatus, mitä olen viime viikkojen aikana seurakuntatyössäni käynyt läpi. Voi olla, että meillä on kaikki asiat hyvin selviä ja usko Jumalaan on vahvaa, mutta silti asiat voivat olla solmussa, koska tunteemme sanovat niin. Tämä paljastaa sen tosiasian, että me olemme ihmisiä – inhimillisiä ihmisiä. Meidän sisimpämme kaipaa monia asioita. Seurakunnassa on tärkeätä, että löydämme toisemme ja pääsemme samalle tasolle ja ulottuvuudelle toistemme kanssa. Tarvitsemme aikaa siihen, että tutustumme toisiimme. Joskus voi käydä niin, että käsitys seurakunnasta on vain käsitys siitä, mitä siellä lavalla tapahtuu. Tämä olisi sama asia, jos hakisin yhden pienen kiven joltain vuorelta, näyttäisin sitä ja sanoisin, että tällainen se vuori on. Uskon, että seurakunta on todella paljon muutakin, kuin vain laulut ja puheet yleisön edessä. Seurakunta on ennen kaikkea sitä sykettä ja elämää, jota jokainen seurakuntalainen elää.

Jos minä seurakuntalaisena esimerkiksi maanantaina suutun työpaikalla jollekin ja sanon hänelle ikävästi, niin oikeastaan voisi sanoa, että seurakunnassamme on tällaista käyttäytymistä. Jos uimaopettajana olen lapsille tyly, enkä huomioi heitä aidosti, niin sellainen on meidän seurakuntamme syke minun osaltani. Jos aamulla loukkaan vaimoani, kun hän ei ymmärrä minua ja illalla haukun lapsiani, koska he eivät tottele, niin tällaista on meidän seurakuntamme elämä. Jos valehtelen sukulaiselleni asioista, että selviäisin helpommin jostain tilanteesta, niin tällaista hedelmää meidän seurakuntamme minun osaltani kasvaa.

Jokaisen seurakuntalaisen arki on sitä kaikkein eniten puhuvaa näytettä meidän seurakunnastamme.

Olen todella iloinen siitä, että olen saanut tutustua seurakuntamme jäseniin yhä enemmän. Se on rohkaissut minua valtavasti! On ollut upeata huomata, miten erilaisia polkuja ihmiset ovat kulkeneet ja Jumala näyttää johdattelevan ihanalla tavalla ihmisten elämää.

Olen myös todella iloinen siitä, että olen viime aikoina nähnyt hetkiä seurakunnassamme, jossa uskon, että ehkä jokaisella on ollut hyvä olla. On lähestytty Jumalaa, mutta myös toisiamme. Seurakunnassa kiehtovaa on se, että siinä voi olla ihan kaiken ikäisiä ja tosi erilaisista elämäntilanteista tulleita ihmisiä. Toiset tekevät töitä valtavan paljon, toiset vähemmän. Toiset harrastavat valtavasti, toiset eivät juuri mitään. Toiset ovat opiskelleet hyvinkin pitkälle, toiset vähemmän. Kaikenlaisen erilaisuuden keskellä voimme seurakunnassa tuntea yhteyttä. Koemme saman Jumalan hyvyyttä erilaisuuksistamme huolimatta ja se innostaa meitä, sekä saa tuntemaan yhteenkuuluvuutta.

Odotan innolla, miten tulevien kuukausien aikana seurakuntamme yhä voimakkaammin nivoutuu yhteen ja rakentuu yhdessä.

Matka seurakuntapalvelijana jatkuu

Viikko 38 oli myös hyvin antoisa seurakunnassamme. Keskiviikkona kokoonnuimme 9 ihmisen voimin Nouse ja Loista-iltaan. Katselimme yhden lyhyen opetusvideon, jossa käsiteltiin elämän tarkoitusta. Sen jälkeen keskustelimme aiheesta. Mietimme muun muassa, että onko elämän tarkoitusta turhaa pohtia, jos emme oleta Jumalan olemassaoloa. Päädyimme, että on melko hankalaa ajatella elämälle tarkoitusta ilman Jumalaa. Jos etsimme tarkoitusta elämälle, päädymme ehkä näkemään jonkinlaisen persoonan kaiken takana.

Keskustelimme myös siitä, miten Jumala haluaa antaa tarkoituksen elämämme jokaiseen hetkeen. Uskovaisen elämässä ei tarvitse olla katvealueita, joissa ei ole tarkoitusta. Jokainen työ, tekeminen, ihmiskohtaaminen ja kaikki oleminen voi olla merkityksellistä Jumalan kanssa. Elämän tarkoitus ei ole vain jossain hengellisessä jutussa, vaan ihan kaikessa. Jumala on meidät luonut tänne, joten Hänelle koko elämisemme on tärkeätä.

Viikon aikana kohtasin todella merkittävän ja ihastuttavan asian seurakunnassamme. Näin jotain tosi syvää ja vahvaa. Meille usko voi olla joskus vain jotain, mistä puhutaan sunnuntaisin. Usko voi olla meille joskus kevyt asia, joka tulee jollain lailla mukanamme. Elämän koettelemuksissa emme välttämättä muistakaan, että juuri usko on se, joka voi kannatella meitä. Moni uskonto on sellainen, jota me ihmiset kannattelemme, mutta usko Jeesukseen voi olla se, joka kannattelee meitä. Kun joudumme koetuksiin ja elämä kohtelee meitä ankarasti, on todella kaunista ja ihmeellistä, kuinka voimme turvautua Jumalaan. Olen todella iloinen siitä, että saan tuntea ihmisiä, joille usko on syvää ja vahvaa. Heidän tasapaino ja mielen rauhan on suorastaan ihmeellistä. On ihmeellistä huomata, miten joku huokuu elämässään sitä, että hän pitää kiinni uskosta, joka kantaa. Seurakunnan puheet ja laulut ovat tavallaan vain vuorenhuippua, vaikka ne saavat paljon huomiota. Kaikkein tärkeintä on se, miten usko saa olla totta meidän arjessamme päivittäin.

Sunnuntain tilaisuudessa meillä oli vieraana lauluyhtye Sovellus Seinäjoelta, Lapualta ja Alajärveltä. Lisäksi isäni Jaakko puhui tilaisuudessa siitä, miten Raamatun Korkeaveisun ajatusten tavoin saatamme, joskus epäillä sitä haluaako Jumala tulla meidän elämäämme. Saatamme epäillä sitä, onko Hän meille uskollinen. Loppupäätelmä on kuitenkin se, että Jumala on meille uskollinen ja voimme odottaa Häntä luottavaisesti. On kaunista, kun ymmärrämme, miten paljon Häntä tarvitsemme. Ilman Häntä kaikki tuntuu turhalta, mutta kun Hän tulee elämäämme, palaset loksahtelevat kohdalleen ja saamme täyttyä ilolla.