Voiko olla ihminen ja silti uskovainen?

Joensuussa asuu herttainen nuori nainen. Olen jo kauan saanut keskustella hänen kanssaan pitkiä ja syvällisiä keskusteluja. Nautin noista keskusteluista valtavasti. Hän on itse asiassa minun pikkusiskoni Susanna. (Kaikki komeat, urheilulliset ja fiksut poikamiehet: voin välittää yhteydenottopyyntönne!)

               

Tällä viikolla Susanna pyysi minua kävelylle. Olin heti valtavan innostunut. Tiesin, että nyt jutellaan asioista syvällisesti ja suoraan. Meillä olikin ihan valtava keskustelu. Puhuimme siitä, kuinka ihmiset joskus piiloutuvat hengellisyytensä taakse. Joskus voimme olla ihmisen kanssa tekemisissä kohtaamatta häntä itseään ollenkaan, koska hän itse on piilossa oman uskontonsa takana. Puhuimme siitä, kuinka maailmassa oikeastaan kaikkein ihaninta on ihmisyys ja toisen ihmisen kohtaaminen. Meidän ei myöskään tarvitse rajata tätä mitenkään. Jokainen ihminen on uskonnostaan huolimatta älyttömän rakastettava. Uskomme, että Jumala rakastaa jokaista ihmistä ja siksi kukaan ei ole varjossa. Kukaan ei ole vastapuolella! Ei ole niin kuin kerran Kihniöllä jääkiekkopelissä pieni poika totesi, että nyt pelaa uskovaiset vastaan syntiset. Me kaikki voimme olla samalla puolella. Usko ei vaadi meitä vihaamaan tai arvostamaan vähemmän joitain ihmisiä.

               

Olin todella innostunut tuosta keskustelusta! Se jäi elämään sisälläni. Rakastan Susannassa juuri sitä, miten hän huomioi ihmisiä. Hän haluaa antaa jokaiselle täyden arvon. Hän osaa kohdata kaikenlaisia ihmisiä. Ihailen häntä, koska hänellä on sydän, joka oikeasti tuntee ja välittää. Oikeastaan haluankin heittää nyt pallon Susannalle tässä blogissa! Olkoon tämän blogin otsikko se kysymys, johon haen vastausta seuraavaan blogiin. Mihin usko johtaa meitä? Tekeekö se meistä epäinhimillisempiä? Onko aidon uskon tarkoitus työntää aito ihmisyys meistä pois? Tekeekö usko meistä sellaisia ihmisiä, jotka ovat vain kulkemassa kohti Taivasta ja samalla unohtamassa, miksi elämme täällä? Susanna onkin opiskellut teologiaa yliopistossa ja käynyt lukiota noin kolme vuotta kauemman kuin minä, joten siinäkin mielessä hänellä on enemmän mistä jakaa. Lisäksi tykkäisin saada keneltä tahansa kommentteja tänne blogiin tästä aiheesta! Koen, että tässä on sellainen kysymys, joka on aivan älyttömän tärkeä ja ajankohtainen.