Pohjavirta

Joskus keskitymme liikaa pinnallisiin asioihin. Mietimme tarkkaan, mitä puhuisimme toiselle ihmiselle, mitkä asiat jätämme sanomatta ja mitä painotamme. Pitkällä tähtäimellä emme rakenna välttämättä mitään tuollaisella. Ajan myötä selviää kuitenkin se meidän todellinen pohjavirtamme. Perheessä se ei toimi ollenkaan. On oikeastaan ihan sama, vaikka kuinka yrittäisimme vakuuttaa perheen toisia jäseniä jostain muusta, jos he näkevät meidän todellisen pohjavirtamme. Näyttelemällä me emme muuta todellisuutta.

On myös olemassa ihmisiä, jotka huokuvat myönteistä ja kannustavaa pohjavirtaansa kaikissa tilanteissa. Silloinkin, kun he puhuvat ikävistä asioista, voimme tuntea heidän pohjavirtansa. Olen nähnyt käsittämättömän hyvän opettajan työssään, joka tiukimmassakin puhuttelutilanteessa huokuu myönteistä pohjavirtaansa ja haluaan olla kannustava. Se on häikäisevää ja ihastuttavaa!

Pohjavirtamme määrittää sen, mihin me olemme matkalla. Se määrittää meidän ihmissuhteitamme hyvin vahvasti. Koen, että oma työurani on hyvä esimerkki pohjavirran voimasta. Olen esimerkki ihmisestä, joka perusti oman toiminimensä tietämättä, mitä oikeasti tulisi tekemään. Minulla ei ollut mitään hienoa liikeideaa! Tiesin, että halusin tehdä töitä ja halusin olla ihmisten kanssa tekemisissä. Koen, että syvällä liikkuva pohjavirta ohjasi minua jatkuvasti kohti omaa unelmatyötäni.

Tärkeä kysymys onkin nyt, että millainen meidän elämämme pohjavirta on? Onko siellä tällä hetkellä kaaos? Joskus voi käydä niin, että joku näyttää puhuvan ja toimivan hyvin oikealla tavalla, mutta samalla pohjavirrat saattavat olla ihan sekaisin. Itsekin koen aika-ajoin tilanteita, joissa jostain syystä kaikki tuntuu muuttuvan kaaokseksi. Sitten vain yritän sinnitellä ja olla satuttamatta ketään samalla, kun odotan, että pääsen keskittymään omaan pohjavirtaani. Minulle paras tapa on mennä metsään rauhoittumaan. Metsässä yksin ollessani voin huomata, kuinka ylimääräiset aallot ja pyörteet rauhoittuvat. Siellä voin myös kohdata persoonan, joka on minut tehnyt. Rakastavan Isän läheisyydessä sydän rauhoittuu. Tuollaista hetkeä ei voi korvata millään muulla. Isän rakkauden vuoksi uskallan päästää irti omista ponnisteluistani ja vääränlaisista tavoitteista. Voin kytkeä elämäni ihanan Isän suunnitelmiin. Kuinka paljon onkaan turhia asioita, joiden tavoittelemiseen voisi kuluttaa elämäänsä! Isän rakkaus tuo tasapainon ja syvän onnellisuuden, jossa ei tarvitse hapuilla jonnekin ulottumattomiin.

Voimme puhua loputtomasti Isän rakkaudesta ja Raamatun totuuksista. Kaikkein merkittävintä on kuitenkin, että pääseekö Isä oikeasti koskettamaan meidän elämämme pohjavirtaa. Tuossa pohjavirrassa rakkaus on luonnollinen asia. Siihen kuuluu erottamattomasti rauha ja ilo.

Nuorena miehenä ajattelin tulevaisuuttani ja tosissani pohdin, mitkä ovat niitä elämän vahvoja rakennusaineita, joilla voi rakentaa hyvän elämän. Näin hullun paljon sitä, että joku puhui hyvistä asioista ja arvoista, mutta hänen elämänsä puhui aivan jotakin muuta. Vähitellen olen tajunnut, että kaikkein oleellisin asia on ollut se, että on voinut mennä Isän luokse tunnustaen, että minä en vain riitä ollenkaan siihen, mihin haluaisin. Ja Isä on suuressa rakkaudessaan ja anteeksiantamuksessaan antanut minuun virrata ihanan pohjavirran. Olen myös tajunnut, että ei kannata antaa kenenkään tulla sotkemaan tuota pohjavirtaa. Tässä on kyse lapseudesta ja siitä, että ei tarvitse itse yrittää yhtään mitään. Jotkut haluaisivat omia tämän jonkun tietyn uskohaaran alle, mutta Isä ei ole siihen koskaan suostunut. Jokainen ihminen voi löytää rauhoittavan pohjavirran Isän rakkaudesta.