tiistai 5. maaliskuuta 2019

Seikkailu

Meidän perheen hiihtoloma alkoi perjantaina 22.2. Minulla se alkoi viimeisenä eli vasta klo 19:30 illalla. Lähdimme pienelle koko perheen seikkailulle heti lauantaiaamuna klo 4:00 Ajoimme autolla Helsinkiin serkkuni luo, josta serkkuni vei meidät autollamme lentokentälle. Lensimme Berliiniin ja siellä kävimme bussilla Berliinin eläintarhassa. Se onkin eläinlajien määrässä maailman suurin eläintarha. Näimme muunmuassa norsuja, seeproja, kirahveja, simpansseja, gorilloja, pingviinejä, virtahepoja ja älyttömän määrän erillaisia kaloja. Illalla palasimme Berliinin lentokentälle, jossa nukuimme ilmaiseksi erään rauhallisen alueen sohvilla. Lento Portugalin Faroon lähti sunnuntaiaamuna kuuden maissa. 

Faron lentokentältä olimme varanneet itsellemme taxikuljetuksen Albufeiran hotelliin nimeltään Alto da Colina, joka oli noin 500 metrin päässä meren rannasta. Meidän saapumispäivänämme oli kuulemma talven ensimmäinen hellepäivä eli + 26 astetta. Viivyimme Albufeirassa viisi päivää ja viisi yötä. Lämpötila oli noina päivinä meidän makuumme juuri sopiva eli + 20 paikkeilla tai vähän yli. Hotellissa oli sisäallas ja ulkoallas. Ulkoaltaan vesi oli tosi kylmää, mutta emme olleet silti ainoita, jotka siellä polskivat. Tutkimme aluetta joka päivä kävellen. Meren rantaa pitkin koko perheenä kuljimme molempiin suuntiin ehkä noin 5 kilometriä. Hiekkarantojen lisäksi meren rannalla kulki upeita pikkupolkuja. Poluilla oli useita haastavia kiipeilykohtia varsinkin, kun emme yleensä valinneet helpointa reittiä. Ilmaisia matkamuistoja kertyi lasten toimesta meren rannalta kiitettävästi. 







Perjantaiaamuna lähdimme hotellilta taxilla lentokentälle. Lensimme jälleen Berliiniin, jossa kävimme kävellen ihmettelemässä ympäristöä. Nukuimme taas samoilla sohvilla lentokentällä ja lensimme lauantaiaamuna seitsemän maissa Tukholmaan. Tukholman lentokentältä otimme bussikyydin Tukholman keskustaan. Keskustassa kävimme ostoksilla ja ihmettelemässä kuninkaan linnaa ja siellä olevia sotilaita.

Lopulta kävelimme Viking Linen Gabriella-laivalle. Meillä oli tosi mukavaa laivalla. Joonatan ehti kisailla lasten limbokisassa ja ihailimme jonkun tanssiryhmän esityksiä. Uni maistui laivassa kaikille niin hyvin, että aamupalalle emme ehtineet sunnuntaiaamuna. Helsingissä kävelimme vielä syömään Kotipizzaan ja sieltä serkkuni haki meidät kotiinsa. Kotiin lähdimme iltapäivällä klo 15 eli olimme kotona illalla noin klo 19:30.

Käytimme siis melko tehokkaasti 9 päivän hiihtoloman tuohon seikkailuun. Varailimme itse kaikki lennot ja majoitukset sekä suunnittelimme reitit ja ohjelman. Laskin, että koko reissuun kului meidän perheeltämme hiukan alle 1000 euroa, kun lasketaan automatkat Helsinkiin ja takaisin, kaikkien lennot, kyydit lentoasemalta hotellille ja takaisin, majoitus hotellilla, bussikyyti Tukholman lentokentältä keskustaan sekä laivamatka. Tämän lisäksi rahaa meni ruokaan, josta olemme tottuneet maksamaan myös Suomessa sekä eläintarhakäyntiin, mutta tämä olikin Johannan vanhempien syntymäpäivälahja hänelle ja samalla koko perheelle. Keräsimme viime kesänä mustikoita myyntiin ja tienasimme sillä itsellemme reissurahaa noin 1350 euroa. Tuo raha riitti hyvinkin meidän hiihtolomaseikkailuun.

Mitä kaikkea saimme kokea tuolla matkalla? Tutustuimme kolmeen maahana. Pääsimme hetkeksi pakoon Suomen kylmää talvea juuri sopivaan lämpötilaan. Merenranta ja sen aallot olivat varmasti kaikkien mielestä lumoava kokemus. Näimme paljon sellaisia asioita, joita Suomessa ei näe. Aktiivisuusmittareiden perusteella kyse oli todellisesta aktiivisuuslomasta koko perheelle. Minä sain tehdä juoksuharjoituksia viitenä päivänä erinomaisissa olosuhteissa. Reissun kruunasi risteily, jota lapset ovat toivoneet.

Suosittelen siis muillekin tällaisia itsejärjestettyjä halpoja reissuja. Valitsimme lennot hintojen perusteella. Esimerkiksi lento Berliinistä Helsinkiin olisi ollut niin paljon kalliimpi, että saimme halvemmalla lennon Tukholmaan ja sieltä risteilyn Helsinkiin. 

Hiihtoloman aikana olen miettinyt sitä, miten pidämme kiinni tästä elämästä. Olen huomannut itsessäni, että joskus oma ote elämään lipsuu. Jostain syystä oma rohkeus ja itseluottamus ei riitä ja siksi ajautuu tuuliajolle. Sitten en täytä omaa paikkaani enkä ole täysillä sitä, kuka olen. Kuinka helppoa onkaan vain mukautua tähän maailmaan! Joskus ehkä keskitymme niin paljon toisiin ihmisiin, että unohdamme itsemme! Aivan kuin sillä ei olisi väliä, miten meillä menee! Monet vanhemmat saattavat kuskata lapsiaan harrastuksiin, koska heidän mielestään harrastukset tekevät hyvää Samalla kuitenkin vanhempien oma elämä on ihan riekaleina. Vanhempien oma fyysinen kunto saattaa olla täysin retuperällä vaikka he pitävät lastensa hyvinvointia niin tärkeänä. Kuuntelin hiihtoloman aikana neljä kertaa lentokoneen turvallisuusohjeet. En ole kovin hyvä englanninkielessä, mutta aina jotenkin yksi tietty kohtaa kuuluu korviini: "Jos aikuinen on lentokoneessa lasten kanssa, hänen pitää laittaa happinaamari ensin itselleen ja auttaa sitten vasta lapselle." Tiedän, että tuo kuulostaa monien vanhempien mielestä ristiriitaiselta. Monissa perheissä lasten etu on niin vahvasti ykkönen, että vanhemmat ovat ihan pihalla tästä elämästä. Olenkin joskus miettinyt, että niinkö sen kuuluukin mennä, että elämme ensin niin hyvän lapsuuden ja nuoruuden, että tullessamme vanhemmiksi olemme valmiit unohtamaan itsemme. Minä en ainakaan ole siihen valmis! Ja olen myös huomannut lapsista, että he kehittyvät ja tulevat luovemmiksi, kun heidän elämäänsä ei koko ajan yritä täyttää jollain muka niin kivoilla asioilla. Tylsyys tekee hyvää lapselle. Lisäksi he oppivat oma-aloitteisemmiksi ja itsenäisemmiksi, kun emme koko ajan ole heitä auttamassa joka asiassa. Ja loppuviimein he ottavat meistä vanhemmista mallia monessa asiassa. Jos me olemme hukanneet oman elämämme, niin millaisen mallin he meistä saavat.

Uskon, että Jumala haluaa meidän tulevan vahvaksi sinuksi ja minuksi! Hän haluaa, että osaamme kuunnella omaa sisintämme. Hän haluaa, että uskallamme elää meidän tavallamme. 

En kuitenkaan usko, että löydämme itsemme sillä pelkästään, että tutkimme itseämme jossain hiljaisuudessa. Ihmisinä ja omina itsenämme olemme aika tyhjiä. Tarvitsemme, jotain mikä tekee meistä täysiä. Jeesus sanoi näin: "Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni pelastaa sen." (Luuk.9:23-24)

Joskus vain hetki Jumalan edessä laittaa kaiken kohdalleen! Sydän alkaa pulputa iloa ja rauhaa. Jumalan läheisyydessä ihmisellä on kaikki hyvin. Joskus koen, että joku ylistyslaulu vie minut siihen rauhaan. On ihanaa tunnustaa Jumalan edessä, että Hän on minulle enemmän kuin mikään muu! Hänen hyvyydestään käsin on ihanaa elää tätä elämää.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Uskovaisuus on enemmän kuin pinnan kiillotusta!

Voimme nähdä pinnallisia eroja uskovaisten ja ei-uskovaisten välillä. Voimme huomata, että uskovaiset ehkä kiroilevat vähemmän ja eivät naut...