Puolen vuoden projekti

Olen saanut etuoikeuden tutustua mukavaan mieheen nimeltään Tomi Loukkola. Hänen kanssaan intouduttiin puolen vuoden projektiin. Olemme molemmat innokkaita lenkkeilijöitä ja Tomi on jo valmiiksi hyvässä kunnossa. Hän haluaisi kuitenkin pudottaa painoaan 85 kiloon. Tänään mittasimme painoksi 101,8 kg. Tomilla on hyvä lihaskunto-ohjelma, jota hän jatkaa lenkkeilyn ohella (ja muuten hyvän lihaskuntonsa vuoksi tuo tavoitepaino on varmasti hyvinkin ihanteellinen hänelle). Nyt lenkeille tulee vähän enemmän vauhtiskaalaa uuden ohjelman myötä.

Ohjelmassa maanantai on vapaapäivä. Tiistaina on tarkoitus juosta yhdessä ja ohjelmassa on verryttelyjen lisäksi liikkuvuusharjoitteita, koordinaatioita, 60-80 metrin lyhyitä juoksuvetoja sekä joko 8*600 m:n tai 5*1000 m:n juoksuvetoja. Palautuksena vetojen välissä huilataan noin 2 minuuttia. Keskiviikkona, torstaina ja lauantaina ohjelmassa on kevyttä helppoa lenkkeilyä tai uintia. Perjantaina juoksemme taas yhdessä ja silloin verryttelyjen lisäksi juoksemme vauhtikestävyystasolla eli joko 3*10 minuuttia tai yhteen menoon 20-30 minuuttia hengästyttävää, mutta hallittavaa juoksua. Sunnuntaille ohjelmassa on pitkä kevyt lenkki eli 1 h 10 min- 1 h 40 min kevyttä helppoa juoksua.

Ruokavaliotakin mietimme yhdessä ja siinä ei mitään hurjia muutoksia tehdä. Vedenjuontia pidän tärkeänä pitkin päivää. Pyrimme jättämään kaiken ylimääräisen rasvaisen tai sokerisen syömisen vähälle ja suosimme paljon vihanneksia, hedelmiä ja marjoja. Syödä pitää niin, että jaksaa ja liian pitkiä taukoja ei saa olla syömisten välissä eli 5-6 kertaa päivässä.

Nyt onkin sitten mielenkiintoista, mitä saamme aikaan puolessa vuodessa. Tulemme seuraamaan punnituksilla painon kehittymistä ja tavoite olisi saada 0,7-1,0 kiloa pois joka viikko.

Mainittakoon, että Tomilla tuntuu olevan tosi hyvä asenne tähän hommaan ja siksi uskonkin, että tavoite on mahdollinen! Vähän joudutaan siirtymään pois mukavuusalueilta tiistaisin ja perjantaisin ns. kovempien yhteisten harjoitusten myötä. Luulen kuitenkin, että vähitellen Tomi löytää itsestään aivan uusia ulottuvuuksia juuri noissa harjoituksissa. Tyypillistähän on, että lenkeille muodostuu sellainen tasapaksu vauhdinpito päivästä toiseen. Nyt, kun siirrytään vähän tuttujen alueitten ulkopuolelle, niin voi ensin tulla olo, että tulee äitiä ikävä ja ettei tämä ole enää kivaa. Vähitellen kroppa siihen kuitenkin tottuu ja toisaalta kroppa alkaa muistamaan sen hyvän fiiliksen kovan treenin jälkeen. Kevään edetessä pääsemme myös ylämäki- ja porrastreeneihin sekä pururadalle ja urheilukentälle joten vaihtelua on paljon luvassa.

Tomi on lähtenyt venymään ulos tutuista kuvioista ja kutsun jokaista lukijaa tekemään samoin. Joskus luulemme, että mahdollisuutemme loppuvat tähän, kun emme ole onnistuneet toivotunlaisesti. Monesti eteemme tulleet ongelmat haastavat meitä venymään! Tekemään jotain uutta ja erillaista. Meidän ei kannata lannistua eikä kangistua omiin kaavoihimme. Juuri nuo haasteet kasvattavat meistä suurmiehiä ja suurnaisia, jotka sittenkin pystyvät melkein mihin vaan.

Olen paljon ajatellut sitä ja rukoillutkin, että näkisin aina ne ihmiset, jotka tarvitsevat rohkaisua. Tällä viikolla näin pienen ihailemani ihmisen, joka kamppaili onnistumisen halun ja epäonnistumisen pelon välissä. Näin jopa muutaman kyyneleen ja tajusin, että nyt oli minun aikani toimia. Kuten ensimmäisessä blogissani kerroin haluaisin rahallisestikin olla tukemassa niitä, jotka sitä tarvitsevat. Taisin löytää pienen sijoituskohteen tuossa pienessä ihmisessä. Odotan innolla, että näen hänen silmänsä loistavan. Ehkä hän saa olla samalla erään projektin tienraivaajana. Jääköön tämä vielä salaisuudeksi.

Toivotan lukijoilleni energistä ja liikunnallista kevään odottelua!!