torstai 21. helmikuuta 2019

Hyvyyden seuraama

Olen miettinyt viime aikoina sitä hyvyyttä, mitä olen saanut kokea elämässä. Tuntuu uskomattomalta, miten ihania asioita elämääni on annettu. Tuntuu, että elämässä on se tietty sävel tai rytmi, jonka löytäessä kaikki osuu kohdalleen. Tuossa sävelessä kiitollisuus ja syvä rauha nousee jatkuvasti päälimmäiseksi. Tuon sävelen voi toki kadottaakin. Usein sitä alkaa kiiruhtaa johonkin tai antaa jonkun väärän vaikutteen ohjata ja sitten sävel onkin jo hukassa. Todellisuudessa hyvä Jumala rakastaa suurella rakkaudellaan ja haluaa osoittaa rakkauttaan monella tavalla. Voimme kokea sen kunhan maltamme päästää irti omista typeristä pinttymistämme. Tähän liittyen Raamattukin valaisee meitä hienosti: "Jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa onkin suuri voitto. Emmehän ole tuoneet maailmaan mitään, emme voi myöskään mitään täältä viedä. Kun meillä on ruoka ja vaatteet, tyytykäämme niihin. Ne taas, jotka tahtovat rikastua, lankeavat kiusaukseen, ansaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka syöksevät ihmiset turmioon ja kadotukseen. Rahanhimo on kaiken pahan juuri. Rahaa tavoitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla." (1.Tim.6:6-10)

Koen, että onnellisuutemme on hyvin paljon siitä kiinni, miten meillä menee tuon yllä olevan Raamatun tekstin kanssa! Jos laitamme riman liian korkealle, joudumme kärsimään sen takia. Vaikka raha tulisi helposti meidän luoksemme, se ei kuitenkaan tee meistä onnellisia. Rahan takia me usein vieraannumme itsestämme ja onnellisuudesta.

Milloin olet viimeksi oikein hihkunut onnesta ja tuntenut samalla, että se ilo on niin syvää, että se ei katoa, vaikka asiat eivät menisikään läheskään haluamallasi tavalla? Milloin viimeksi sisimpäsi oli niin täynnä rauhaa ja iloa, että et edes osannut pukea sitä sanoihin? Hymyilit vain ja halusit kiittää jotakuta, joka on kaiken takana! Juuri tuo ilo ja rauha johdatti sinut tajuamaan, että joku on kaiken takana.

Joskus ongelmamme voi olla se, että yritämme täyttää elämämme kaikenlaisella. Pelkäämme pysähtyä. Entä jos hiljaisuudessa kohtaammekin vain tyhjyyttä? Kun emme ole suosittuja tai rikkaita ja elämämme on vaatimatonta luulemme kaiken olevan kurjaa. Päinvastoin! Juuri silloin meillä on mahdollisuus tulla oikeasti rikkaiksi. Tuntuu uskomattomalta, että ihan varttuneetkin ihmiset kuvittelevat, että onnellisuus perustuu rikkauteen, suosioon ja hyvään asemaan. Joskus tuntuu, että olisi jopa parempi, kun edes hetkeksi menettäisimme ne, löytääksemme jotain paljon syvempää.

Rakastan sitä, miten sydämeni yhä uudestaan ja uudestaan oppii rakastumaan omaan vaimooni. Mielestäni on ihanaa sisäisen tyytyväisyyden täyttämänä tajuta, miten älyttömän ihania ihmisiä Jumala on antanut omaan perheeseeni. Joskus tuo syvä rauha auttaa minua ymmärtämään, miten voin putsata elämästäni negatiivisia asioita pois ja korjata asioita.

Kun pääsemme tuolle Jumalan luomalle sävelelle elämässämme ja huomaamme, miten rakastavasti ja kärsivällisesti Jumala toimii meidän kanssa, haluamme antaa muille. Emme anna siksi, että olisimme sen perusteella parempia. Annamme siksi, että olemme suorastaan pökerryksissä ja ymmällämme Jumalan hyvyyden edessä.

Koen, että Jumala on ollut minulle valtavan rakastava ja kärsivällinen. Miettiessäni elämää, mietin välillä, että onkohan Jumala mennyt jo turhankin pitkälle kärsivällisyydessään. Voi kuinka hitaasti olenkaan oppinut asioita ja silti Isä on rakastanut minua niin paljon!

Poikani Joonatan sai isovanhemmiltaan 7-vuotislahjaksi kauko-ohjattavan dronen. Odotimme muutaman päivän tyynempää keliä, voidaksemme kokeilla sitä. Pari viikkoa sitten tiistaina menimme kokeilemaan. Ajattelin isänä, että kokeilen itse ensin sen verran, että osaan sitten neuvoa ohjaamista. En oikein oppinut ohjaamista ja drone meni vähän sinne tänne nousten ja laskien holtittomasti. Lopulta nostin sen liian korkealle ja tuuli lähti kuljettamaan sitä puiden yli. Drone tippui naapurin takapihan noin 25-30-metrisen männyn latvaan. Emme saaneet ohjattua sitä sieltä enää pois. Sanoin Joonatanille, että sitä ei taida sieltä nyt kovin helposti saada pois. Joonatan oli odottanut synttäreitään saadakseen dronen. Sitten hän joitui odottamaan tyynempää keliä. Sitten isä ajoi dronen männyn latvaan ennenkuin Joonatan pääsi kokeilemaan sitä ollenkaan. Olin tietenkin todella harmissani ja häpeissäni siitä, mitä olin tehnyt. Illalla sanoin harmistuneena, että taidan olla maailman huonoin isä. Joonatan kiipesi välittömästi minun syliini, halasi tiukasti ja sanoi, että olen maailman ihanin isä. Panin myös sinä päivänä merkille, että yhtäkään kertaa Joonatan ei moittinut minua tai ollut minulle vihainen tapahtuneesta. Se oli mielestäni hämmästyttävää! Joonatanin vilpitön rakkaus kuvaa mielestäni kauniisti Jumalan hyvyyttä! Joskus ajattelemme, että olemme epäonnistuneet oikein kunnolla ja tunnemme itsemme surkeiksi. Silloin Jumalan näkökulma saattaa yllättää meidät! Hän näkee meissä mahdollisuuksia ja niin paljon rakastettavaa!

Mainittakoon, että saimme appiukkoni kanssa tuon dronen viime maanantaina sieltä männystä. Sain lainaksi paalukengät ja turvavaljaat, joilla kiipesin lähemmäksi dronea. Sitten meillä oli pitkä putki, jolla kopauttelin dronen alas. Taisin olla puussa kuitenkin pari tuntia ennenkuin saimme sen sieltä. Appiukko makasi lumihangessa kiikarin kanssa ja antoi ohjeita, mihin suuntaan putkea piti käännellä, että osuisin droneen. Sitten drone putosi muutamia kertoja seuraavan oksan päälle ja alkoi uudet tähtäykset. Saimme sen kuitenkin toimivana takaisin.

Toivon, että jotenkin saisin välitettyä tällä blogilla sinulle, miten suurenmoinen Rakastaja meillä on. Hän ei väsy rakastamaan meitä ja Hänen hyvyytensä on enemmän kuin mikään muu tässä maailmassa.

Lähdemme perheemme kanssa hiihtolomalla pienelle reissulle. Lennämme Helsingistä Berliiniin, jossa olemme yhden päivän. Sitten seuraavana aamuna lennämme Portugaliin, jossa vietämme viisi päivää. Palaamme takaisin Berliinin ja Tukholman kautta. Tukholmasta tulemme laivalla Helsinkiin. Seuraavan blogin aioin kirjoittaa vasta tuon reissun jälkeen. Tarkoitus olisi siis kirjoittaa 7.3. mennessä.

Hyvyyden täyttämiä päiviä toivotellen
Joni










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Uskovaisuus on enemmän kuin pinnan kiillotusta!

Voimme nähdä pinnallisia eroja uskovaisten ja ei-uskovaisten välillä. Voimme huomata, että uskovaiset ehkä kiroilevat vähemmän ja eivät naut...