Lentävä sydän

Olen viime aikoina kysellyt itseltäni, että onko sydämeni valmis lentämään. On jännä huomata, kuinka jotkut asiat voivat joskus jumiuttaa sydämen sellaiseen raskaaseen taapertamiseen maan kamaralla. Toisaalta on jännä huomata, kuinka se on sittenkin minun valintani, että annanko itseni lentää. Olen niin paljon ja niin monen ihmisen kanssa tekemisissä joka viikko ja joka päivä, että nolaan itseni ehkä keskimäärin 100 kertaa viikossa. Joskus ne virheet jäävät mieleen ja niitä pyörittelee vielä illalla ja pahimmillaan yölläkin. Harmittaa, kun tulee sanottua väärällä tavalla jokin asia ja pelottaa, että minut on koettu masentavana tai epäkunnioittavana. Tavallaan tuossa ohjaustyössä joutuu tasapainoilemaan riittävän jämptiyden ja riittävän lempeyden välillä. Hyvä tarkoitukseni on joskus vaikea saada näkyviin.

Joskus taas on vaarana jäädä jonkun huolen painamaksi. Maailmassa olisi rajaton määrä syitä olla huolissaan ja murehtia. Useimmiten se elämä kuitenkin jatkuu, vaikka millaisten murheiden alla märehtisimme. Meillä on erityinen mahdollisuus päästää irti kaikesta turhasta murehtimisesta ja märehtimisestä! Ongelma voi olla vain se, että haluaisimme yleensä saada jonkinlaisen yliotteen kaikesta. Haluaisimme saada riittävän varmuuden kaikesta epävarmasta. Totuus on kuitenkin, että elämä on ihan täynnä epävarmuustekijöitä. Toisaalta voisi olla helpompaa, jos olisimme itsestämme riittävän varmoja. Olisiko hyvä kehitellä rautainen itseluottamus, ettei kukaan saisi meitä sortumaan? Se olisi loppujen lopuksi itsensä huijaamista. Kuitenkin me erehdymme jatkuvasti ja teemme virheitä.

Olemme oikeasti aika pieniä ja voimattomia ihmisiä täällä. Ehkä emme haluaisi myöntää sitä. Monesti yritämme kasvattaa valtaamme hiljalleen tavalla tai toisella. Raha tuo meille vallantunnetta. Usein meillä on kuvitelma, että onnellisuus tulee sitten kun saamme haluamamme. Sitten, kun rahaa on tarpeeksi tai sitten, kun pääsemme haluamaamme tilanteeseen elämässä. Entäpä jos onnellisuus ei riipukaan ollenkaan siitä, miten asiat ovat hallinnassamme? Jos se meneekin ihan toisinpäin! Jos sydän alkaakin lentää sitten, kun emme enää edes halua hallintaa, emmekä ehdollista onneamme millään! Tietenkin elämme meidän tavallamme ja teemme asioita tietyin tavoittein ja se on hyvä niin, mutta voisimmeko nöyrtyä elämän edessä? Otan esimerkiksi uimaopettajan työn. Siinä työssä on paras olla tyytyväinen siihen, että yrittää parhaansa. Jos olisin tyytyväinen vain silloin, kun uimakoulutunti sujuu juuri niin kuin haluan, en jaksaisi tehdä tätä työtä enää. On niin paljon muuttuvia tekijöitä. Osallistujat eivät aina ymmärrä sanojani, he eivät aina kuule tai muista kuunnella, mitä heille puhun. He eivät ole aina kykeneviä niihin juttuihin, mikä on päivän ohjelmassa. Jatkuvasti täytyy joustaa ja kehitellä varasuunnitelmia. Loppuviimein minulla on yleensä 12 opetettavaa yhtä aikaa, joiden tavoite on sama, mutta jokainen on matkallaan eri kohdassa ja jokaisella on omanlaiset haasteet tavoitteen saavuttamisen edessä. Ja minä nautin suunnattomasti siitä, että jokainen saa omalla tasollaan edistyä omaa vauhtiaan.

Sillä on erittäin suuri merkitys, että annammeko sydämemme lentää! Teemmekö asioitamme raskain mielin vai onnellisina? Uskallammeko vain mennä eteenpäin? Kuuntelemmeko sydäntämme? Epäonnistuminen on mielenkiintoinen juttu. Kun sinä epäonnistut, niin on olemassa suuri joukko ihmisiä, jotka ajattelevat, että epäonnistumisesi vuoksi sinun olisi hyvä hävetä ja madaltaa profiiliasi. Joskus huomaa ihmisistä, että he oikein odottavat näkevänsä toisissa ihmisissä häpeämistä ja alentumista. Älä nyt vain kuvittele itsestäsi liikoja. Kai se on ärsyttävää, kun joku liitelee onnellisena päivästä toiseen, jos oma elämä on lähinnä riutumista. Mutta sano minun sanoneeni, ettei epäonnistumisesta kannata masentua! Siitä voi oppia ja sisuuntua. Voit ehkä joskus nauraa omille virheillesi. Otetaan esimerkkinä minun elämäni yksi suurimmista ja noloimmista virheistä. Kirjoitin pienen kirjasen, jossa oli mielestäni paljon hyvää asiaa. Jotenkin koin kirjoittaessani vahvasti, että haluan olla sellainen tekojen mies ja uskoa omassa elämässäni Jumalan mahdollisuuksiin. Kirjoitin, että tulen vielä jonain päivänä juoksemaan 10 kilometrillä maailmanennätyksen. Uskoin niin vahvasti siihen, että Jumalan siunauksen alla se on mahdollista. Siitä on nyt kulunut useita vuosia ja tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä, että maailmanennätystä ei ole tulossa. Päinvastoin elämäntilanteet veivät veronsa juoksutavoitteista useaksi vuodeksi. Voin siis vain kuvitella, mitä moni ihminen ajatteli minusta lukiessaan tuota tekstiä. Täysin kaistapää! Minuakin on alkanut huvittaa tuo asia. Jotenkin siinä on sellaista minulle ominaista suoraviivaista ajattelua. Olen lukenut koko pienen elämäni Raamattua, jonka ihmeelliset kertomukset ihastuttavat minua uudestaan ja uudestaan. Ja kyllä! Pystyn siihen edelleen. Pystyn uskomaan, että kaikki on mahdollista. Jotenkin en vain ole ehkä aina ymmärtänyt Jumalan suunnitelmia oikealla tavalla. Mutta Jumala ei ole kuollut ja siksi minäkään en aio mennä piiloon. Myönnän, että tuo oli todella nolo virhe minulta, mutta Jumala istuu silti valtaistuimellaan ja minua suorastaan kutkuttaa se, mihin tämä elämä vielä meneekään!

Jumala antaa anteeksi meille meidän virheemme ja Hän haluaa aloittaa alusta. Hän haluaa rakentaa uudestaan jotain meidän kanssamme.

Kutsun sinutkin liitämään. On upeata tehdä juttunsa parhaansa mukaan hyvillä mielin. On upeata kohdata haasteita ja taistella kaikin voimin. On upeata olla sinnikäs ja määrätietoinen. On upeata olla uskollinen. Uskon, että näemme elämän parhaat puolet, kun annamme kaikkemme ollaksemme täysillä se, kuka olemme.

Juudaan kirjeessä Raamatussa kehotetaan rakentamaan itseämme pyhimmän uskomme perustukselle. Se on hyvin kaunis ajatus ja se toimii. Meidän ei tarvitse rakentaa mitään itsemme varaan. Samassa kirjeessään Juuda puhuu ihmisistä, jotka ovat sielullisia ilman Henkeä. Raamatussa puhutaan hengestä, joka voi olla yhteydessä Jumalan Henkeen. Voimme olla lähellä Jumalaa hengellämme. Onko meillä henkeä? Jos meillä on vain sielu, joudumme perustamaan kaiken itseemme. Uskon kautta henkemme herää ja elämäämme tulee uusi ulottuvuus. Voimme olla onnellisesti Jumalan kädessä ja perustaa luottamuksen Häneen. Hänen läheisyydessään tiedämme olevamme kelvollisia eikä meidän tarvitse hankkia hyväksyntää tekemällä asioita. Voimme lähteä liitoon, koska ihan kaikki on Hänen kädessään.

Haluan päättää tämän tekstin KLS:n sanoihin, joilla kutsun sinut liitämään kanssani! Voit kuunnella tuon laulun kokonaan tästä linkistä: Kls. "Tanssi"

”Siis tanssi tähtien halki, lennä maailman ääriin, saat hengittää, ihmetellä, elää. Levitä kätesi tuuleen ja maailman ääriin. Ihmeellinen koko maailma on sinua varten!”