Leipuri leipoo

 

Aina ei ole hyvä päivä. Joskus kaikki tuntuu menevän pieleen. Joskus myös toistuvat vastoinkäymiset pääsevät ihon alle. Tuntuu, että epäonnistumisten aiheuttama epätoivo paljastaa samalla omaa sisintä.  Epätoivon hetkillä huomaa sen, millaisten asioiden kanssa sitä eniten kamppailee yleensäkin elämässä.

En tykkää antaa itsestäni yltiöpositiivista kuvaa. On ihanaa toki kertoa elämän parhaista asioista, joita ovat Jumalan läheisyys, Hänen huolenpitonsa ja Hänen minulle antama perhe. Minulla ei ole kuitenkaan mitään syytä leikkiä urheata ja yrittää väittää, että näissä epämiellyttävissä hetkissä tunnen, että olen menossa kohti voittoja.

Kun uudestaan ja uudestaan suunnitelmat kariutuvat ja elämä laitetaan uusiksi, se syö miestä. Olen joutunut perumaan alkuvuoden aikana valtavan määrän asioita, joita olisin halunnut tehdä ja joita odotin. Koko ajan tilanteet ovat menneet uusiksi ja on pitänyt etsiä uutta suuntaa. Korona on toki sotkenut monen muunkin ihmisen elämää. Näiden lisäksi yksi erittäin epätoivottu epäonnistuminen kaatoi minut täysin maahan. Joskus yksi tapahtuma voi olla kuin miekanpisto. Tilanne oli minulle, kuin joku menneisyyden haamu olisi tullut sanomaan, että sinusta ei ole mihinkään. Kaikki ne ihmiset, jotka ovat julistaneet sinulle sinun surkeuttasi, ovat oikeassa. Ja tällainen maailmankuva vie sisäisen rohkeuden. Toisaalta toivoo, että pystyisi oman kätensä työntämään omaan sieluunsa ja muuttamaan ne asiat, joita minussa inhotaan. Toisaalta tajuaa, ettei itsensä muuttaminen ole mahdollista. Voin opetella parempia asenteita ja oppia virheistäni, mutta omaa persoonaani en pysty muuttamaan.

Kävelylenkilläni sanoin Jumalalle: ”Jos voisin, pyytäisin, että kuorma-auto tulisi ajamaan ylitseni.” Olen huomannut, että olen jatkuvasti todella lähellä tällaista ajatusta. Oikeastaan joka päivä toivon toisaalta, ettei minun tarvitsisi elää täällä enää. Tässä maailmassa on jotain todella tuskallista. En reagoi näihin tunteisiin siten, että jättäisin lenkkeilyn, söisin epäterveellisemmin, sotkisin elämänrytmini tai pilaisin terveyteni jollain muulla tavalla. En halua tuhota elämääni, vaan vaalia sitä, mutta joskus toivon silti pääseväni pois.

Elämässä on yksi ylivertainen asia, joka tuntuu helpolta ja hyvältä: Jumalan läheisyys. Jumalan rakkaus on selkeätä ja luotettavaa. Jumalan edessä ei tarvitse yrittää kelvata. Jumala hoitaa rakkaudellaan vaikka kukaan ihminen ei meitä hyväksyisi. Jumala ei työnnä ketään pois. Jumala ei paina meitä koskaan alas.

Vaikeiden aikojen kohdatessa meitä, voimme loppujen lopuksi luottaa siihen, että Jumala on leipomassa meidän elämässä jotain hyvää. Meidän ei kannata lannistua. Jumala suunnittelee meidän elämäämme jotain. Hän miettii, mitä ainesosia tarvitaan siihen, että Hänen suunnitelmansa onnistuu. Jumala johdattelee asioita oikeaan suuntaan. Hän huolehtii, että saamme oikeat oivallukset, oikeita ihmiskohtaamisia, oikeita ajoituksia asioille ja ne vaikeudetkin ovat vain kypsyttämässä Jumalan leivosta meidän elämäämme.

Ajatellessani oman elämäni päättymistä, jota toivoin rukoillessani kävelylenkillä, tajusin, että minulla on kolme ihmistä, joille minun pitäisi sanoa vielä jotain. Ajattelin, että minun täytyisi varmistaa, että vaimoni voi hyvin ja molemmat lapseni voivat hyvin. En halua jättää heidän elämäänsä aukkoa. Siinä onkin se ensimmäinen syy, miksi halusin jäädä tänne. Sitten ajattelin, että haluaisin jättää hyviä jälkiä ihmisten elämään. En tarvitse yhtään enempää rahaa tai omaisuutta. En unelmoi suurista saavutuksista, mutta jos elän täällä haluaisin jättää hyviä jälkiä ihmisten elämään. Haluaisin paljastaa, että on olemassa persoona, joka rakastaa ihmistä loppumattomalla rakkaudella. Siinä on elämäni tarkoitus. En nauti yhtään näistä päivistä. Kaikki on mennyt koko ajan pieleen. Olen yrittänyt ottaa hyviä askeleita, mutta aina olen astunut kuin tyhjän päälle. Elämä ei tunnu tällä hetkellä hyvältä. Mutta sisimmässäni tunnen, että Jumala on innostunut leipomaan jotain. Hän haluaa jättää hyviä jälkiä ihmisten elämään. Hän haluaa osoittaa rakkauttaan niille ihmisille, jotka vielä luulevat, että kristinuskossa on kyse vain uskonnosta tai kristillisistä perinteistä.

Ihmissuhteet ovat meille kaikille vaikeita. Emme aina tiedä, mitä se toinen ihminen oikeasti ajattelee. Usein satutamme toinen toisiamme, koska olemme ymmärtäneet väärin. Tai sitten se mitä teemme satuttaa toista, vaikka emme tarkoita sitä. On vaikeata oppia luottamaan toiseen ihmiseen. Toinen luulee, että olemme työntämässä häntä pois elämästämme, vaikka oikeasti kaipaamme häntä kaikkein eniten. Ehkä juuri ihmissuhteiden vuoksi elämä täällä maan päällä on joskus niin tuskallista. Sitä haluaisi aina uskoa toisen ihmisen hyvyyteen, mutta joskus juuri siinä aiheuttaa itselleen eniten kipua. Jumalan hyvyyteen voi luottaa aina.