Kotiin on aina hyvä tulla!

 

Eräs viisas mies sanoi hyvin osuvasti: ”Seurakunnan pitäisi olla paikka, että kun sinne tulee, niin tuntuu siltä, kuin olisi tullut kotiin. Eikä tuntuisi, että tulee johonkin kylmään jääkellariin.”

Tässä on hyvin kiteytettynä se ajatus, mitä olen viime viikkojen aikana seurakuntatyössäni käynyt läpi. Voi olla, että meillä on kaikki asiat hyvin selviä ja usko Jumalaan on vahvaa, mutta silti asiat voivat olla solmussa, koska tunteemme sanovat niin. Tämä paljastaa sen tosiasian, että me olemme ihmisiä – inhimillisiä ihmisiä. Meidän sisimpämme kaipaa monia asioita. Seurakunnassa on tärkeätä, että löydämme toisemme ja pääsemme samalle tasolle ja ulottuvuudelle toistemme kanssa. Tarvitsemme aikaa siihen, että tutustumme toisiimme. Joskus voi käydä niin, että käsitys seurakunnasta on vain käsitys siitä, mitä siellä lavalla tapahtuu. Tämä olisi sama asia, jos hakisin yhden pienen kiven joltain vuorelta, näyttäisin sitä ja sanoisin, että tällainen se vuori on. Uskon, että seurakunta on todella paljon muutakin, kuin vain laulut ja puheet yleisön edessä. Seurakunta on ennen kaikkea sitä sykettä ja elämää, jota jokainen seurakuntalainen elää.

Jos minä seurakuntalaisena esimerkiksi maanantaina suutun työpaikalla jollekin ja sanon hänelle ikävästi, niin oikeastaan voisi sanoa, että seurakunnassamme on tällaista käyttäytymistä. Jos uimaopettajana olen lapsille tyly, enkä huomioi heitä aidosti, niin sellainen on meidän seurakuntamme syke minun osaltani. Jos aamulla loukkaan vaimoani, kun hän ei ymmärrä minua ja illalla haukun lapsiani, koska he eivät tottele, niin tällaista on meidän seurakuntamme elämä. Jos valehtelen sukulaiselleni asioista, että selviäisin helpommin jostain tilanteesta, niin tällaista hedelmää meidän seurakuntamme minun osaltani kasvaa.

Jokaisen seurakuntalaisen arki on sitä kaikkein eniten puhuvaa näytettä meidän seurakunnastamme.

Olen todella iloinen siitä, että olen saanut tutustua seurakuntamme jäseniin yhä enemmän. Se on rohkaissut minua valtavasti! On ollut upeata huomata, miten erilaisia polkuja ihmiset ovat kulkeneet ja Jumala näyttää johdattelevan ihanalla tavalla ihmisten elämää.

Olen myös todella iloinen siitä, että olen viime aikoina nähnyt hetkiä seurakunnassamme, jossa uskon, että ehkä jokaisella on ollut hyvä olla. On lähestytty Jumalaa, mutta myös toisiamme. Seurakunnassa kiehtovaa on se, että siinä voi olla ihan kaiken ikäisiä ja tosi erilaisista elämäntilanteista tulleita ihmisiä. Toiset tekevät töitä valtavan paljon, toiset vähemmän. Toiset harrastavat valtavasti, toiset eivät juuri mitään. Toiset ovat opiskelleet hyvinkin pitkälle, toiset vähemmän. Kaikenlaisen erilaisuuden keskellä voimme seurakunnassa tuntea yhteyttä. Koemme saman Jumalan hyvyyttä erilaisuuksistamme huolimatta ja se innostaa meitä, sekä saa tuntemaan yhteenkuuluvuutta.

Odotan innolla, miten tulevien kuukausien aikana seurakuntamme yhä voimakkaammin nivoutuu yhteen ja rakentuu yhdessä.