keskiviikko 25. elokuuta 2021

Matka seurakuntapalvelijana alkaa

 Heippa! 

Aloitin maanantaina 16.8. seurakuntapalvelijan työt Jalasjärven helluntaiseurakunnassa osa-aikaisena. Seurakunnassamme ei ole ketään muuta palkallista työntekijää. Seurakuntamme on hyvin pieni muutaman kymmenen jäsenen yhteisö, jossa koko toiminta pyörii hyvin vahvasti vapaaehtoisvoimin ja vapaaehtoisten lahjoitusten varassa.

Tämä työ on minun elämäni suuri unelma. Tällaisesta olen haaveillut noin 14-vuotiaasta lähtien. Monta kertaa olen yrittänyt unohtaa tai tukahduttaa tämän unelman, mutta en ole onnistunut. Nyt 37-vuotiaana monien vaiheiden jälkeen saan olla tekemässä unelmieni työtä ja tämä on ihanaa. Seurakuntapalvelijan työn lisäksi opetan koululaisia uimaan koululaisuinneissa, pidän uimakouluja iltaisin ja pidän vesijumppaa. Rakastan myös näitä muita töitä ja tuntuu ihanteelliselta ratkaisulta koota oma toimeentulo tällaisista elämääni rikastuttavista työmuodoista.

Tästä lähin pyrin kirjoittamaan päiväkirjaa seurakuntapalvelijan työstäni noin kerran viikossa loppuvuoden ajan.

Viikolla 33 sain keskustella neljän seurakuntalaisen kanssa. Seurakunnassa käy helposti niin, että opimme tuntemaan seurakuntamme vain sen perusteella, kuka siellä puhuu tai laulaa. Yleisöstä emme osaa välttämättä kertoa, kuin lukumäärän. Olen itsekin usein sanonut, että kuulun pieneen maalaisseurakuntaan. Jo ensimmäisen työviikkoni keskustelujen ansiosta aloin ymmärtää paljon syvemmin omaa seurakuntaani. On ihastuttavaa vain kuunnella ja päästä selville, millaisia ihmisiä meidän seurakunnassamme on. Jokainen on erilainen. Jokaisen elämä puhuu eri tavalla Jumalan hyvyydestä. Jokaisella näyttää olevan aivan omanlainen tärkeä rooli Jumalan suunnitelmissa. On ollut ihanaa nähdä, että seurakunnassamme on uskollisia esirukoilijoita, jotka rakastavat rukousta ja haluavat elää jatkuvasti lähellä Jumalaa. Toisaalta on ollut upeata huomata, että seurakunnassamme on syvää Raamatun tuntemista. Joku tutkii Raamattua lukien hebreankielellä sitä ja hän pystyy kertomaan esimerkiksi, mitä tarkemmin ottaen joku tietty sana Raamatussa tarkoittaa. Koen, että tällaiset erityiset lahjat ovat todella arvokkaita seurakunnassamme. Erään ihmisen sanat jäivät myös syvälle sydämeeni puhuttelemaan hivellen sieluani. Hän sanoi: ”Olen hiljainen ihminen, enkä osaa tai halua puhua missään julkisesti. Käyn mielelläni seurakunnassa, mutta haluan olla hiljaisesti mukana ja sen pitäisi riittää.” Tajusin, että vaikka hän olisikin hiljaa, niin joku hänen tasaisessa olemuksessaan puhui minulle. Tajusin, että hän on yksi erittäin tärkeä pala seurakuntamme palapelissä.

Koen, että seurakunnassamme on viime aikoina rukoilijat ja rukous syttynyt aivan erityisellä tavalla. Sen tuntee, kun rukouksen tuli palaa jossain yhteisössä. Se rauhoittaa minua ja toisaalta antaa voimaa joka hetkeen. Keskiviikon rukousillassamme on yleensä ollut pitkän aikaa vain noin 2-5 henkilöä paikalla. Nyt keskiviikkona seurakuntamme ovi alkoi käydä yllättävän tiuhaan. Meitä oli lopulta 12 ihmistä paikalla. Illan vetäjä puhui ihanasti sanojen voimasta. Hän luki Raamatun jakeita ja puhui siitä, että Jumala haluaa, ettemme satuta toisiamme sanoillamme, vaan pikemminkin rakennamme ja kannustamme toisiamme. Tuohon rukousiltaan tuli myös yksi sellainen ihminen, joka ei ollut käynyt koskaan helluntailaisten tilaisuudessa. Ihmettelin hänelle hänen rohkeuttaan sanoen, että usein meille ihmisille on tosi jännittävää mennä jonnekin ihan uuteen ja outoon juttuun mukaan. Hän vastasi, että kyllä hän on pahemmissakin tilanteissa ollut. Tämä oli siis samalla meille palaute ulkopuolelta tulleelta! Jossain on ollut pahempaa, kuin meidän rukousillassamme. Me helluntailaiset puhumme usein Jumalan antamilla kielillä rukoushetkissämme välillä aika kovaäänisestikin ja siksi hiukan jännitin, että mitähän kyseinen henkilö tästä tuumasi. Hän vaikutti mukavan rennolta tyypiltä vielä tilaisuuden jälkeenkin.

Sunnuntain Hyvän sanoman iltaa varjosti hiukan etukäteen koronatilanteen paheneminen Jalasjärvellä. Meillä on lupa ottaa jopa 50 ihmistä tiloihimme, kunhan turvavälit toteutuvat ja maskeja pidetään. Osassa tuon illan mainoksistamme puhuttiin jopa 10 hengen kokoontumisrajoituksesta vaikka se ei suoranaisesti meitä koskenut. Ajattelin, että ehkä iltaan ei tule ketään. Siinä tilaisuudessa oli minun tarkoitus puhua ensimmäistä kertaa seurakuntapalvelijan roolissa. Olin järjestellyt penkit ja tuolit niin, että turvavälit olisi helppo säilyttää ja omien laskujeni mukaan tiloihimme voi ottaa noin 25 ihmistä turvallisesti koronarajoitukset huomioiden. Toki, jos tulee paljon perheitä, jotka voivat olla lähellä toisiaan, voisi mahtua hiukan enemmänkin. Olin positiivisesti yllättynyt, että loppujen lopuksi tilaisuuteemme tuli yhteensä 15 henkilöä! Ilta myös kuvattiin, joten facebookin kautta on ollut myös muutamia katselijoita. Tilaisuuden aloitti oma äitini ja teki sen kyllä tosi hienosti. Musiikista vastasi Maija-Liisa Noppa Seinäjoelta ja hän lauloi todella kauniisti. Olin itse kokenut jo valmistautumisessani, että rukouksen ilmapiiri teki sen helpoksi. Koin todella vahvaa Jumalan läheisyyttä koko tuon tilaisuuden ajan ja minun oli helppoa puhua. Jumalan läheisyydessä tuntuu helpolta hengittää ja olla. Siinä on sellainen ihmeellinen rauha ja lepo. Moni muukin sanoi tilaisuudesta, että kokivat Jumalan läheisyyden. Oman puheeni voit käydä kuuntelemassa Youtube-kanavallani: Saarna 22.8.2021

Seuraavalla viikolla jatkuu keskustelut seurakuntalaisten kanssa ja keskiviikkona meillä on ensimmäinen Nouse ja loista-ilta, jossa katsomme opetusvideon (linkki opetusvideoihin: https://nousejaloista.fi/) ja juttelemme yhdessä siihen liittyvistä asioista. Mitä kaikkea tuo viikko tuokaan tullessaan…

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Uskovaisuus on enemmän kuin pinnan kiillotusta!

Voimme nähdä pinnallisia eroja uskovaisten ja ei-uskovaisten välillä. Voimme huomata, että uskovaiset ehkä kiroilevat vähemmän ja eivät naut...