Osa 3/311 Pori, Kiitoslaulu täyttää maan

Viime viikon kaupungiksi monessakin mielessä tuli Pori. Kävimme perheeni kanssa Porissa yhteensä kolme kertaa viime viikon aikana. Pori onkin yksi hienoimmista ja viihtyisimmistä kaupungeista, joita tiedän. Siellä on aika paljon asioita, joiden vuoksi sinne on perheen kanssa mukava mennä. Tällä kertaa kävimme ostoskeskus Puuvillassa, Kirjurinluodon Pelle Hermanni-puistossa, kiipeilypuisto Huikeen Skuuttausradalla ja Yyterin hiekkarannoilla. Porissa on asukkaita noin 84 000 ja se on asukasluvultaan Suomen 10. suurin kaupunki. Pori on tunnettu Jazz-festivaaleistaan, jotka olivat myös viime viikolla.

Lauantaina 20.7.2019 klo 10 Kirjurinluodossa starttasi Jazz-hölkkä. Juoksumatka oli 7,7 kilometriä poluilla ja hiekkateillä. Oli jännä seurata, miten kroppa hiljalleen heräili aamun aikana. Aamupalaa syödessä ei juokseminen vielä tuntunut houkuttelevalta eikä vielä noin kahden tunnin ajomatkankaan jälkeen. Alkuverryttelyssä kroppa alkoi hiljalleen heräillä ja lopulta lähtöviivalla oli melkoisen vireä olo. Lähdinkin juoksemaan ihan omaa vauhtia ja yllättäen se tarkoitti sitä, että juoksin muiden edellä. Juoksuun lähti kaksi sellaista juoksijaa, jotka olivat kevään Karhuviestissä juosseet minua paremmin. On ollut mielenkiintoista huomata, että juoksukisoissa päässäni soi aina joku laulu. En voi vielä lähtöviivalla tietää, mikä laulu sillä kertaa soi. Yleensä tuo laulu alkaa soimaan, kun eka kilometri on juostu ja juoksu on tasaantunut sekä kroppa on päässyt siihen kunnolla mukaan. Jazz-hölkässä päässäni soi eräs Hannu-Heikki Hyppösen laulu. Laulu on ylistyslaulu Jeesukselle. En löytänyt Youtubesta laulua, mutta sanat menevät tähän tyyliin: ”Juhlitaan! Aina kiittäen juhlitaan! Sydän iloiten juhlitaan! Kiitoslaulu täyttää maan! Juhlitaan! Juhlitaan! Juhlitaan! Juhlitaa-aan! Kaikin voimin voittoo juhlitaan!” Tuo laulu sytytti minua! Olin vasta matkalla, mutta juhlin jo voittoa. Enkä tarkoita nyt tuon kisan voittoa, vaan jotain paljon suurempaa voittoa. Jeesus on tuonut minun elämääni suurenmoisen voiton. Hänen hyvyytensä on saavuttanut minut ja nyt haluan juhlia kaikin voimin tuota voittoa! Haluan myös, että tämä kiitoslaulu täyttää koko maan! Olen kotioloissa aika kova laulamaan. Laulan suihkussa, vesssassa, tiskatessa, siivotessa, autossa jne. Rakastan laulamista. Olen niin innokas laulamaan, että minusta voisi kuvitella, että jonain päivänä laulaisin vähintäänkin ammatikseni. Toki olen kuullut melko monen suusta sen tapaisia kommentteja, joista päätellen ei välttämättä kannata kokeilla laulu-uraa. Juokseminen on minun lauluani Jumalalle! Rakastan sitä, että saan tehdä tätä kaikin voimin ja tällä tavalla kertoa mahdollisimman monelle, kuinka hyvä Jeesus on! Juoksukisan aikana tiesin, että takanani juoksee kova juoksija. Tiesin, että hän haluaa ottaa minut kiinni. Jos hän olisi ottanut minut kiinni, olisin mielelläni lähtenyt taistelemaan voitosta, mutta toisaalta minulla oli jo juhlat käynnissä ja siitä haluan kertoa lisää. Tässä linkissä kuitenkin juoksukisan tulokset:  Jazz-hölkän 2019 tulokset

Olimme perheen kanssa mökillä Porin lähellä olevassa Lappi tl:ssä. Lähdin yksin päivää ennemmin jo kotiin, koska halusin kerätä muutaman sangollisen mustikoita. Löysin vinkin avulla juoksijoiden kielellä sanottuna Karhuviestin reitin varrelta älyttömän hyvän mustikkametsän. Jos joku porin alueella asuva sattuu lukemaan tämän ja miettii, mistä löytyisi mustikoita niin Porista kun ajat 8-tietä Eurajoelle päin ja noin 4 kilometriä ennen Eurajokea sähkölinja ylittää tien, käänny seuraavalle hiekkatielle oikealle. Mustikoita löytyi heti muutaman sadan metrin päästä 8-tiestä molemmilta puolilta hiekkatietä. Keräsin nuo sangot täyteen ja vein ne itseasiassa Karhuviestissä edustamani viestijoukkueen kuskille eli Kauhajoen maratoonarien kuskille, jota kutsutaan myös Lauhavuoren Shamaaniksi. Sen jälkeen ajoin yksin kotiin. Kotona tajusin, että en ole ollut ehkä vuosiin yötä yksin kotona. Perheelliselle miehelle se tuntui todella oudolta. Täydellinen hiljaisuus ja suljet oven tietäen, että kukaan ei tällä hetkellä kaipaa sinua… Täytyy jo etukäteen pyytää anteeksi perheeltäni tätä, mitä seuraavaksi kerron J Ensinäkin tajusin, että en ole yksin kotona! Tunsin ihanalla tavalla yhteyden persoonaan, joka on täynnä hyvyyttä. Mietin siinä samalla, että mitä on Jeesuksen tunteminen. Jotkut ajattelevat, että ei Jeesusta voi tuntea henkilökohtaisesti, koska Häntä ei voi nähdä. Mutta se onkin juuri päinvastoin! Kun tapaamme jonkun ihmisen, näemme hänen kasvonsa ja ilmeensä sekä kuulemme hänen sanansa, mutta läheskään aina emme tiedä, mitä hän oikeasti sisällään ajattelee. Kun taas kohtaamme Jeesuksen, kohtaamme Hänet suoraan sisäisesti. Tunnistamme Hänen rakkautensa ja hyvyytensä. Meille ei jää epäselväksi, millainen Hän on. Ja ollessani yksin kotona olin valtavan onnellinen, koska sain kaikessa rauhassa tuntea Jeesuksen läheisyyden. Viime päivien aikana on tuntunut, että olen siirtynyt Jeesuksen tuntemisen opettelussa niin sanotusti isoon altaaseen. Pikku altaassa opettelu ei ole uimakoulussakaan aina niin kokonaisvaltaista. Siellä voimme pitää osan kehostamme kuivana, mutta isoon altaaseen siirtyessä kastaudumme väkisinkin kokonaisvaltaisemmin.

Juuri tuossa Jeesuksen sisäisessä tuntemisessa on koko tämän jujun juoni! Eräs saarnaaja kertoi, että hän oli kristillisestä kasvatuksestaan huolimatta nuoruudessaan joutunut uskossaan kriisiin. Hän oli vihainen Jumalalle, koska hänen äitinsä sairastui syöpään ja siksi Hän ei halunnut enää uskoa Jumalaan. Sitten hän kokeili vähän kaikkia muita uskontoja. Hän halusi ottaa selvää, mikä olisi paras uskonto. Jossain vaiheessa tuo saarnaaja kuitenkin huomasi, että hänellä oli kova ikävä Jeesusta. Hän oli ajatellut asioita järjellään ja siksi jossain vaiheessa parhaimmalta tuntui uskonto, jonka mukaan kaikki uskonnot johtivat totuuteen. Tuo saarnamies ikävöi Jeesusta niin kovasti, että halusi palata takaisin kristinuskoon. Meidän järkemme ja mielemme voi sekoittaa asioita monella tavalla ja jossain mielessä vaikkapa ateismi voi kuulostaa kaikkein järkevimmältä. Tunnen upeita ihmisiä, jotka ovat ateisteja ja heidän vuokseen olisi kivaa olla ateisti. Maailmassa on varmasti älyttömän paljon minua järkevämpiä ihmisiä, jotka uskovat eri tavalla kuin minä. He voisivat selittää minulle viisaudessaan, että miksi minä olen väärässä ja he ovat oikeassa. Heillä olisi kuitenkin perustavalaatuinen ongelma minun kanssani: Minä tunnen jo Jeesuksen! Voisin ehkä ajatella muutaman tunnin heidän kanssaan samalla lailla, mutta aika nopeasti minulle tulisi ikävä Jeesusta.

Kuten viime blogissa sanoin, on ihanaa mennä Jumalan eteen tyhjänä. Lisään siihen vielä, että on ihana mennä Jumalan eteen yksinäisenä! Hänen hyvyytensä on paljon enemmän kuin mikään muu tässä maailmassa. Minä en juokse näitä kisoja, että saisin edustaa omaa mahtavuuttani! En juokse siksi, että joku seura saisi mainetta minun kauttani! En halua juosta siksi, että voisin ylpeillä voitoista! En halua, että omaiseni muistaisivat minut hyvänä kilpailijana. Haluaisin juoksemallakin edustaa vain yhtä tärkeää asiaa! Haluaisin rummuttaa jaloillani kaikissa Suomen kunnissa, että Jeesuksen rakkaus on niin ihmeellinen! Hänen luonaan ihminen saa levon ja rauhan! Vaikka emme näe Häntä, Hän voi olla meille totisinta totta!

Haluan haastaa sinut ja samalla itseni heittämään ylimääräiset kellukkeet pois ja astua isoon altaaseen harjoittelemaan Jeesuksen tuntemista. Se, että kaikki asiat eivät mene haluamallamme tavalla ei haittaa. On aika keskittyä Jeesuksen tuntemiseen ja nähdä minne Hänen hyvyytensä meitä ohjaa.

Voit löytää lisää samankaltaisia ihmisiä näiden sivujen kautta: KRIK Finland