”Minulla ei ole ketään ystävää. Kaikki vihaavat minua!” Näin sanoi eräs pieni poika hiljattain ennen ystävänpäivää. Aikuisena voimme ohittaa nuo lauseet ajattelemalla, että taitaa poika omalla käytöksellään aiheuttaa ongelmansa. On helppoa olla ymmärtämättä, miksi poika käyttäytyy niin hankalasti. On niin helppoa vain todeta, että jos nyt vain alkaisit elämään paremmin, niin kyllä sinulle tulisi ystäviäkin. Totuus taitaa olla kuitenkin, että sydämen kivut eivät parane laastarilla. On turha vaatia toista ihmistä luottamaan, jos hänen sydämensä ei ole vielä valmis.
Ystävyys on äärimmäisen kaunis asia! On lumoavaa huomata,
kuinka jotkut ihmiset ovat uskollisia toisilleen vuodesta toiseen. Ystävyydessä
on kyse siitä, että haluaa toisen kuuluvan omaan elämäänsä ja samalla haluaa
kuulua sen toisen elämään. Ystävyys tarvitsee ymmärrystä. Emme voi rakentaa
ystävyyttä, ellemme ymmärrä toista. Joskus toisen ihmisen ymmärrys voi yllättää
ja se voi auttaa meitä ymmärtämään paremmin itseämme. Uskon, että ystävyyteen
kuuluu aina täydellinen rehellisyys. Se, että uskaltaa sanoa vaikeankin asian
rehellisesti.
Ystävä ei halua koskaan satuttaa toista, eikä hyötyä toisen
kustannuksella. Ystävä ei ole pelinappula, jota haluamme siirrellä tai jonka
kanssa haluamme pelata omaa peliämme. Ystävä saa olla juuri sellainen, kuin on,
eikä hänen tarvitse muuttaa itseään. Ystävä iloitsee yhdessä oman ilomme kanssa
ja lohduttaa, ehkä jopa itsekin itkee meidän itkujamme.
Onko sinulla ystävää, johon uskallat luottaa ja josta saat
voimaa? Sellainen on paljon arvokkaampi, kuin mikään muu näkyvä tässä
maailmassa. Toivoisin, että jokaisella voisi olla rakastava ystävä.
Joskus kuitenkin toisen ihmisen ikävä kohtelu voi viedä meidät
vielä pidemmälle ja vielä arvokkaamman aarteen luo. Tämän aarteen löytäminen ei
estä sinua luomasta vahvoja ystävyyssuhteita, mutta se voi tuoda elämääsi
jotain vielä lujempaa ja kestävämpää.
Omassa elämässäni muistan todella monia hetkiä, joissa olin
ihan yksin ja tunsin itseni täysin hylätyksi. Nuo hetket ovat kuitenkin
johtaneet minut ihmeellisen aarteen luo. Jollekin Jumala voi olla jotain
horjuvaa ja epävarmaa, johon haluaisi tukeutua, mutta kun ei ole varma,
kestääkö se sittenkään. Joskus kaikkein parasta on joutua tilanteeseen, jossa
tyhjyydessämme kaipaamme Jumalaa enemmän kuin mitään muuta. Tunnistamme, että
oman elämämme rakennelmat ovat sittenkin niin heikkoa tekoa, että tarvitsemme
jonkun, joka kestää ja pysyy täysin varmana. Näissä hetkissä uskomme Jumalaan
vahvistuu ja Raamatun sanat alkavat elämään oikeasti sisällämme.
Jotkut ihmiset lukevat Raamattua ja tutkivat asioita
oppiakseen, millainen on Jumalan armo ja rakkaus. Sitten nämä ihmiset saattavat
puhua muille armosta sen perusteella, miten he ovat armokäsityksen tulkinneet.
On toki upeata lukea Raamattua ja opiskella asioita! Siinä ei ole mitään pahaa!
Jumalan hyvyys ja armo ovat kuitenkin asioita, jotka meidän kuuluisi ennen
kaikkea kohdata ihan livenä. Joillekin usko on asia, jota täytyy yrittää
ylläpitää. Täytyy tehdä asioita, että pysyisi uskossa. Joillekin usko voi olla
jopa suorittamista. Me sanomme, että emme ole uskossa, jos emme elä tietyllä
tavalla. Annamme muille tunteen, että usko on sellaista, jota me kannattelemme.
Jos sinä tai minä kohtaamme Jumalan hyvyyden ihan livenä, niin tajuamme, että
asia on ihan päinvastoin! Usko kannattelee meitä! Usko muuttaa meitä! Usko on
se, josta me hengitämme! Usko on kaiken lähtökohta. Jumala ei odota meidän
suorituksiamme! Hän odottaa, että Hänen ”suorituksensa” voisi tulla todeksi meidän
elämässämme. Jeesuksen risti todistaa meille, että Jumalan silmissä me olemme
riittävän arvokkaita. Samalla se todistaa, että meidän ei tarvitse aloittaa
suorittamista, koska Jeesus teki sen meidän puolestamme!
Minua itkettää se, miten näen monen ihmisen kuvittelevan
Jumalasta jotain ihan muuta, millainen Hän oikeasti on! Haluan sanoa tällä
lyhyellä tekstilläni, että Jumala on sinun paras ystäväsi! Hän rakastaa sinua
enemmän kuin kukaan muu! Hän ymmärtää sinua paremmin kuin kukaan, edes sinä
itse. Hän haluaa kietoa sinut ihanaan rakkauteensa, että sinun olisi helpompi
hengittää ja elää!
”Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja
ihmisrakkaus ilmestyi, hän pelasti meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme
tekojen ansiosta vaan laupeutensa tähden uudestisyntymisen pesun ja Pyhän
Hengen uudistuksen kautta. Tämän Hengen hän vuodatti runsaasti päällemme
Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, jotta me, vanhurskautettuina hänen
armostaan, tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan.” Tiit.3:4-7
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti