Avain parhaimpaan rikkauteen

Kuten moni on huomannut, yritän näillä blogeilla kirjoittaa jotain Jumalasta. Pidän Jumala-suhdetta kokeilemisen arvoisena juttuna. Ja jos jotain ihan sydämestäni haluaisin suositella toiselle ihmiselle niin juurikin Jumalan läheisyyteen hakeutumista. Jumalan hyvyyden kokemista ei voi verrata mihinkään muuhun tässä maailmassa. Sitä ei voi korvata millään muulla.

           Raamattu ja varsinkin Uusi Testamentti antaa meille upealla tavalla suuntaviittoja, joiden avulla voimme lähestyä Jumalaa. Jeesuksen sovitustyö on se, mihin voimme perustaa koko suhteen, emmekä pystyisi omilla teoillamme mitenkään ansaitsemaan Jumalan hyvyyttä.

           Uusi Testamentti tuo ihastuttavalla tavalla yhden käytännöllisen asian, joka saattaa paljonkin vaikuttaa siihen, miten täynnä Jumalan hyvyyttä voimme elää elämäämme. Haluan tuoda tätä ajatusta nyt ilman omia agendojani. Lukiessani tästä aiheesta, halusin rehellisesti keskittyä siihen, miten voin aidosti terveellä tavalla ymmärtää sen, mitä luen.

           Matteuksen (Matt.19:16-30), Markuksen (Mark.10:17-31) ja Luukkaan (Luuk.18:18-27) evankeliumissa kerrotaan sama kertomus rikkaasta hallitusmiehestä, joka tuli Jeesuksen luo. Hän kysyi Jeesukselta: ”mitä minun pitää tehdä, että perisin iankaikkisen elämän?” (Luuk.18:18). Jeesus alkoi luetella ensin kymmenen käskyn tärkeitä ohjeita. Rikas mies vastasi: ”Kaikkea tätä olen noudattanut nuoruudestani asti.” (Luuk.18:21) Sitten Jeesus sanoo näin hänelle: ”Yksi sinulta vielä puuttuu: myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua.” (Luuk.18:22) Tämän kuultuaan mies tuli kovin murheelliseksi, koska hän oli hyvin rikas ja Markuksen evankeliumin mukaan hän lähti pois murheellisena. Seuraavaksi Jeesus puhui opetuslapsilleen siitä, miten vaikea on sellaisen päästä Jumalan valtakuntaan, jolla on paljon omaisuutta. Jeesus kiteyttää asian näin: ”Helpompi on kamelin mennä läpi neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.” (Luuk.18:25) Ihmiset rupeavat tuossa kohtaa miettimään, että kuinka kukaan voi sitten pelastua. Jeesus vastaa tähän näin: ”Mikä on ihmisille mahdotonta, se on mahdollista Jumalalle.” (Luuk.18:27)

           Nyt ensinäkin todettakoon, että pelastus on Uuden Testamentin mukaan aina Jumalan työtä. Eli olimme sitten rikkaita tai köyhiä, niin joka tapauksessa pelastus on meille mahdotonta, mutta Jumalalle mahdollista. En usko mitenkään, että joku askeettisuus, itsensä kurittaminen, paastoaminen, tai muunlainen suoritus voisi missään määrin pelastaa meitä, koska se on Jumalan työtä meissä.

           On kuitenkin huomattava, että Jeesus EI huutanut tässä kertomuksessa rikkaalle miehelle lopulta näin: ”Ei vaiskaan! Pelastushan onkin Jumalan työtä eli ihan sama, vaikka oletkin noin rikas. Kokeilin vain, miten reagoisit.” Jeesus oli laittanut ehdon tälle miehelle, eikä näytä siitä perääntyvän. Raamatun aikana rikkailla tarkoitettiin niin sanotusti poskettoman rikkaita eli he saattoivat olla nykymittapuulla monimiljonäärejä. He myös usein käyttivät omaa asemaansa ikävästi eli sortivat köyhempiä tai esimerkiksi jättivät palkan maksamatta työntekijöille. Saattaa olla, että heidän rikastumisensa perustui todella halpamaisiin ja itsekkäisiin tekoihin. Jeesus ei kuitenkaan keskittynyt kyseisen rikkaan moraalisiin valintoihin tässä kohtaa, vaan antoi ymmärtää, että rikkaus on se ongelma. Eli Jeesushan olisi voinut opastaa miestä, että tästä lähin pitää ottaa muut paremmin huomioon ja sitten voit elää hyvällä omalla tunnolla Jeesuksen seuraajana.

           Evankeliumeissa kerrotaan myös, kuinka Jeesus laittaa esimerkiksi vuorisaarnassaan (Matt.6:19-34) mammonan ja Jumalan vastakkain sanoen, ettei kukaan voi palvella kahta herraa. Lisäksi Jeesus kehottaa ihmisiä etsimään ensin Jumalan valtakuntaa ja luottamaan, että Jumala huolehtii kaikesta maallisesta. (Matt.6:33) Myös kylväjävertaus osaltaan osoittaa rikkauden ja rahahuolet ongelmaksi uskonelämälle. Kylväjävertaus kerrotaan Matteuksessa (Matt.13:3-23), Markuksessa (Mark.4:1-20) ja Luukkaassa (Luuk.8:4-15) Vertauksessa kylväjä kylvi siemeniä, joista osa tippui tien oheen, osa kallioperälle, osa orjantappuroihin ja osa hyvään maahan. Jeesus selvittää, että tuo siemen on valtakunnan sana ja ”orjantappuroihin kylvetty kuvaa ihmistä, joka kuulee sanan, mutta tämän maailman huolet ja rikkauden viettelys tukahduttavat sanan ja hän jää hedelmättömäksi.”(Matt.13:22)

           Näin huomaamme, että Jeesuksen opetuksen mukaan rikkaus ja rahahuolet voivat estää Jumalan vaikutuksen meidän elämässämme. Asiaa pohtiessani siirryin katsomaan, miten alkuseurakunta Jeesuksen ylösnousemuksen ja taivaaseen astumisen jälkeen toteutti tätä opetusta. Siellä kerrotaan, että ”kaikki uskovat olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä. He myivät omaisuutensa ja tavaransa, ja rahoista jaettiin kaikille sen mukaan kuin kukin tarvitsi.” (Apt.2:44-45) (Edellä mainitusta kohdasta tulee se sanonta, että uskovien omaisuus on yhteistä ja siihen vedotaan, kun viedään esimerkiksi kaverilta karkkia.) Tärkeänä huomiona tässä on se, että tuollaisen apostolisen rahapolitiikan seurauksena ei syntynyt niin sanottuja mersupastoreita! Rahat eivät kummallisesti kerääntyneet jonnekin seurakunnan johdon ylellistä elämää varten, vaan niitä jaettiin siten, että puutteenalaisetkin pärjäsivät paremmin. Alkuseurakunnan tarinan jatkuessa samaa asiaa toistetaan vielä näin: ”Heidän joukossaan ei ollut ketään puutteenalaista, sillä kaikki ne, jotka omistivat maatiloja tai taloja, myivät ne, toivat kauppasumman ja panivat sen apostolien jalkojen juureen, ja jokaiselle jaettiin kunkin tarpeen mukaan.” (Apt.34-35) Missään ei ole viitteitä siitä, että apostolit olisivat eläneet ylellisempää elämää. Muutenhan ei varmaankaan puhuttaisi apostolinkyydistä, joka tarkoittaa, että he kulkivat jalkaisin saarnareissuillaan! He eivät siis ilmeisesti ostaneet itselleen esimerkiksi hevosta uskovien rahoilla. Huomion arvoista on myös se, että hyvin ilmeisesti uskoon tulleet myivät lähinnä ylimääräistä omaisuuttaan. Heillä saattoi olla loma-asunto jossain vuorilla tai jotain muuta sellaista, joka ei liittynyt perustarpeisiin. Kyse ei ollut siis kaistapäisestä hulluusilmiöstä, että nyt myydään kaikki, koska elämme vain hengellisessä pilvessä ja lopetamme käytännön elämän kokonaan.

           Halusin jatkaa tätä tutkimustani vieläkin eteenpäin. Evankeliumi levisi nopeasti Jerusalemista koko Rooman valtakuntaan ja seurakuntia alkoi syntyä moniin paikkoihin. Miten heitä opetettiin rahan suhteen? Esimerkiksi Paavali kirjoittaa Timoteukselle tällaisia ohjeita: ”Jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa on suuri voitto. Emmehän ole tuoneet maailmaan mitään, emme voi myöskään mitään täältä viedä. Kun meillä on ruoka ja vaatteet, tyytykäämme niihin. Ne taas, jotka tahtovat rikastua, lankeavat kiusaukseen, ansaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka syöksevät ihmiset turmioon ja kadotukseen. Rahanhimo on kaiken pahan juuri. Rahaa tavoitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla.” (1.Tim.6:6-10) Paavali jatkaa vielä aiheesta näin: ”Neuvo niitä, jotka tässä maailman-ajassa ovat rikkaita, etteivät ylpeilisi eivätkä panisi toivoaan epävarmaan rikkauteen vaan Jumalaan, joka antaa meille kaikkea runsaasti nautittavaksemme. Neuvo heitä tekemään hyvää, rikastumaan hyvistä teoista, olemaan anteliaita ja jakamaan omastaan. Näin he kokoavat itselleen aarteen, hyvän perustuksen tulevaisuutta varten, jotta saisivat todellisen elämän.” (1.Tim.6:17-19)

           Huomaamme tässä samalla, että Uusi Testamentti jatkaa juutalaisten uskoon liittyvää linjaa, jossa köyhiä kuuluu auttaa. Huomaamme jo Mooseksen kirjoissa, että Jumala halusi, että ihmiset auttavat köyhiä. (5.Moos.15:7-11) Jo siellä sanotaan, että ”anteliaisuutesi vuoksi Herra, sinun Jumalasi, siunaa sinua kaikessa työssäsi ja kaikessa, mihin ryhdyt.” Mielestäni tämä on todella kaunis ajatus uskosta, että siihen kuuluu hyvin tärkeänä osana köyhien auttaminen. Paavali puhui kirjeessään myös tasauksesta, jota seurakunnat tekivät. (2.Kor.8:13-14) Pyrittiin siihen, että kenenkään ei tarvitsisi elää puutteessa. Käytännön ihmisinä saatamme tässä kohtaa miettiä, että oliko seurakunnissa vapaamatkustajia! Oliko sellaisia uskovia, jotka eivät tehneet töitä, vaan saivat elantonsa seurakuntien tasausajattelun kautta? Varmasti tätäkin ongelmaa oli. Paavali antaa mielestäni tähän hyvin selkeän linjauksen: ”Jo silloin, kun olimme luonanne, määräsimme, että jos joku ei halua tehdä työtä, älköön myöskään syökö.” (2:Tess.3:10)

           Huomasimme joka tapauksessa, että Jeesus asetti rikkauden ongelmaksi, josta ihmisen pitäisi luopua. Huomasimme, että uskoontuloon liittyi usein omaisuuden myyminen ja rahoista luopuminen. Tämän voi ajatella yksinkertaisella vertauksella, että täyttä astiaa on vaikea enää täyttää. Jos olemme täynnä kaikkea sitä, mitä tämä maailma meille tarjoaa ja menemme Jumalan eteen, emme välttämättä saa paljoa. Silloin uskonelämämme saattaa olla hyvin pienten hippusten varassa. Muistelemme uskoontulohetkeämme ja yritämme vakuuttaa itsellemme, että meidän suhteemme on hyvässä kunnossa. Toisaalta saatamme luoda sellaisen mielikuvitususkon, joka on ehkä helppokin rakentaa seurakunnan sisällä. Pysymme kristinuskossa, koska musiikki on kivaa, seurakunnassa on hyvä meininki ja jotenkin kyseinen elämäntapa on alkanut tuntua luontaiselta. Emme siis edes tarvitse Jumalan todellisuutta. Voimme olla maallisesti rikkaita, mutta hengellisesti todella köyhiä. Puhumme Jumalan huolenpidosta, siunauksista ja jopa äänen kuulemisesta, mutta kriittisesti tarkasteltaessa voisimme huomata, että meillä ei ole mitään syytä uskoa, että Jumala olisi vaikuttanut meidän elämässämme.

           Haluan sanoa, että uskon kuitenkin kaikenlaisten moraalisesti hyväksyttävien ammattien olevan täysin hyväksyttäviä uskovalle. En aio mennä sanomaan lääkärille, että hän ei voi harjoittaa ammattiaan, koska siitä maksetaan liikaa palkkaa. En aio sanoa tätä myöskään kunnanjohtajalle. En edes ajattele, että heidän pitäisi sanoa työnantajilleen, että tästä lähin haluavat palkkaa vain 1500 euroa kuukaudessa. Joku toki voi saada sellaisenkin kutsumuksen. En osaa myöskään ja onneksi minun ei tarvitsekaan vetää tiukkaa rajaa siinä, mikä ihmiselle on tarpeellista ja mikä ylimääräistä omaisuutta.

           Tärkeätä on se, miten uskovat oppivat ja opettavat tästä asiasta. Emme voi mitätöidä edellä mainittuja Raamatun ajatuksia! Ja uskon, että niiden oikea ymmärtäminen onkin avain suurenmoiseen rikkauteen. Itse koin, että lähtiessäni vakituisesta melko hyväpalkkaisesta työstä, aloin löytää ihanaa syvyyttä uskonelämässäni. Väärinkäsityksiä välttääkseni kerrottakoon, että en kuitenkaan ole ollut päivääkään työtön. Rahan ei tarvitse pyörittää meitä! Meidän ei tarvitse täyttää jotakin tuloihannetta! On valitettavaa, että moni uskovainen elää elämää, jossa raha pyörittää hänen arkeaan. Me uhraamme usein oman perheemme hyvinvoinnin rahan takia. On typerää tavoitella jotain tuloihannetta tai tienata siksi, että voisi omistaa sellaisia asioita, joita ihminen ei oikeasti tarvitse. Olemmeko koskaan miettineet, että esimerkiksi 10 000 euroa, jonka laitamme ylimääräisenä auton hankintaan, että auto olisi vähän hienompi ja vähän ylellisempi, vaatii meiltä useimmiten satoja työtunteja! Hyvätuloinen voi ajatella, että se on pois niiltä, jotka oikeasti tarvitsisivat perusasioihin rahaa.

Minun tavoitteenani ei missään tapauksessa ole tehdä tästä asiasta jollekin taakkaa! Uskonelämä ei toimi niin, että joku sanoo meille, miten pitää elää ja sitten me yritämme. Olemme ihan kaikissa asioissa aina riippuvaisia Jumalasta. Jumala saa meissä aikaan hyvää. Tämän blogin tarkoitus on tuoda ratkaisu. Kuiva uskonelämä voi olla siksi kuivaa, että olemme kiinni omaisuudessa ja rahassa. On upeata Jumalan edessä tajuta, että päästämällä tuosta asiasta irti, minä pääsen lähemmäksi Jumalaa.

Voimme ajatella tämän myös näin: Jumala haluaa tosissaan siunata meitä. Hänellä on aivan uskomattoman ihanat suunnitelmat meidän elämäämme. Hän on ajatellut kaiken valmiiksi. Hänen siunauksensa on räätälöity juuri meidän näköiseksemme ja meille sopivaksi. Nyt me silti lyömme päätämme koko ajan seinään, kun emme ole tajunneet, että on niin paljon asioita, joita me emme tarvitse. Jumala ei muokkaa siunaustaan ottaakseen meidän turhat toiveemme huomioon. Hän haluaa antaa meille kaikkein parasta. Hän tietää, että Hänen tavallaan siunattuina me olemme kaikkein onnellisimpia. Ja siksi on ihanaa keskittyä ajattelemaan mitä kaikkea me emme tarvitse ja siksi voisimme siitä luopua. Voimme ehkä kääntää koko tuloajattelun päälaelleen. Voimme miettiä, kuinka pienillä tuloilla me loppujen lopuksi pärjäämme. On totta, että tällä elämänfilosofialla, emme aina näytä naapurin mielestä kadehdittavilta, mutta he eivät välttämättä tiedä, mitä meidän sisällämme on!

Tähän loppuun haluan laittaa muutaman käytännöllisen esimerkin: Jos perheessä toisen aikuisen työpaikka on vaikkapa 5 kilometrin säteellä, perhe ei tarvitse välttämättä kahta autoa. Kulkiessamme autolla töissä hukkaamme hyvän hyötyliikuntamahdollisuuden. Olen huomannut, että lyhyt pyöräily tekee todella hyvää mielelle työpäivää ajatellen. Kahden auton käyttäjinä voimme ajautua pisteeseen, jossa lääkäri määrää meille liikunnan lisäämistä. Sitten käytämmekin rahaa johonkin ohjattuun liikuntaan, että saisimme vaaralliset liikakilot karistettua. Yhden auton perheenä tätä ongelmaa ei välttämättä olisi tullut. Jos talossamme on varaava takka, on hyvin terveellistä tehdä halkoja, joilla voimme lämmittää taloamme. Tämän vuoden oma innostukseni oli tehdä halot moottorisahalla ja kirveellä. Voisimme ostaa tai vuokrata jonkin koneen tai sitten ostaa valmiit halot, mutta jälleen terveysnäkökulmasta katsottuna tuo kirves onkin paljon parempi vaihtoehto. Onko myöskään kannattavaa panostaa liikaa sohvalla viihtymiseen hienoilla laitteilla ja kalliilla sohvalla. On melko todennäköistä, että liian pitkä viihtyminen sohvaperunana aiheuttaa meille terveysongelmia. Television ja muiden viihdytyslaitteiden parissa laiskottelu ei ole muutenkaan kovin elämänmakuista elämää! Reissuilla mielestäni on hyvin ratkaisevaa se, missä syömme. Voit saada aterian 6-7 eurolla tai sitten voit maksaa siitä huomattavasti enemmän. Henkilökohtainen kommenttini tässä on, että jos näkisin Hesburgerin perustajan Heikki Salmelan, niin todennäköisesti halaisin häntä kyyneleet silmissä, koska olen ehkä jo tuhansia kertoja saanut nauttia Hesburgerissa edullista, mutta aivan käsittämättömän maukasta ruokaa. Tykkään muutenkin yrityksistä, joilla tuntuu olevan hinta-laatusuhde kohdallaan. Tykkään itsekin hinnoitella omat palveluni sellaisiksi, että olisin itsekin valmis maksamaan. Ja terveysintoilijoille haluan sanoa, että mielestäni sellainen pakkomielteinen ajattelu siitä, että aina pitää syödä terveellistä, on hyvin epäterveellistä ihmiselle. Kerran me vain elämme siitäkin huolimatta, vaikka kuinka täydellisesti söisimme, ja ihmisen kuuluukin nauttia elämästä (Tästäkin löytyy paljon opetusta Raamatusta).  Ja muuten ABC:lta voi ostaa puuron aamupalaksi ja se maksaa vain 1,50 euroa! Vaatteissa, ruoassa, kodinkoneissa, puhelimissa, tietokoneissa, sisustuksissa, autoissa ja varmaankin lähes kaikessa on olemassa sekä halpoja, että kalliita vaihtoehtoja. Aina kaikkein halvin ei ole edullisin vaihtoehto, mutta useimmiten voimme ostaa selvästi halvemmalla tuotteen, joka täyttää tarpeemme aivan yhtä hyvin kuin se kalliimpikin vaihtoehto. Usein edullinen vaihtoehto on kuitenkin ostaa riittävän kestäviä tuotteita. Ostaessamme meidän on hyvä huomioida kuitenkin sellaiset tuotteet, joista tiedämme, että niiden valmistamiseen on käytetty lapsityövoimaa, orjia tai tuote muulla lailla edustaa moraalitonta toimintaa.

Olen myös pitkällä aika välillä huomannut, että talon omistaminen on edullisempaa asumista kuin vuokralla oleminen. Tätäkin asiaa kannattaa pohtia, koska uskon, että Jumala haluaa meidän toimia viisaasti ja vastuullisesti kaikessa.

Toivon, että tämä teksti voisi inspiroida ihmisiä JJJ

Pitkästä aikaa

Nyt kuluikin yllättäen vähän pidempi tovi tässä välissä ja nyt vasta kirjoitan jälleen. Ehkä viime viikot ovat olleet sellaisia, että on jollain lailla jäänyt sanattomaksi ihmettelemään asioita. Kiitollisuuskin voi viedä sanattomaksi. Tai tavallaan tyytyväisyys aiheuttaa sellaisen olon, ettei tee mieli sanoa kenellekään mitään. On vain iloinen ja elää omaa elämäänsä tyytyväisenä.

               Joka tapauksessa kävin juoksemassa Helsingissä Midnightrunin 31.8. Se on erittäin hyvin järjestetty juoksutapahtuma. Siellä on tuhansia juoksijoita ja järjestäjät luovat tunnelmaa hyväntuulisella meiningillä ja musiikilla. Itsekin olin hyvissä fiiliksissä koko kisaillan ajan. Koin, että minulle tuokin musiikki oli kuin ylistysmusiikkia Jumalalle. Oma sijoitus oli tänä vuonna 6. ja aikani 10 kilometrin matkalla 34:37.

               Ennen Midnightrunia olin yhden viikon tai siis viisi päivää vähän normaalia kauempana töissä eli noin 26 kilometrin päässä uinninvalvojan tuuraajana. Innostuin haastaa itseni ekologisempaan työmatkailuun. Sain järjestettyä toisen suunnan kimppakyytinä, mutta joka päivä toisen suunnan juoksin. Samalla tuli testattua omaa jaksamista. Jaksoin yllättävänkin hyvin.

               Viime viikolla halusin kokeilla omia rajojani juoksumatkan pituudessa. Saatoin pyörällä poikani ensin 2,9 kilometrin päähän kouluun, joka alkoi klo 9 ja palattuani kotiin vaihdoin juoksuvarusteet ja lähdin juoksemaan maratonin pituista matkaa. Laskin, että 3 tunnin suorituksena ehdin siten, että juoksun jälkeen ehdin pyöräilemään taas koululle klo 13, jolloin pojan koulu päättyi. Niinpä kaavailin 4:15/km-vauhtia koko matkalle. Juoksu alkoi jossain vaiheessa tuntua sen verran helpolta, että vauhti ajautui itsestään 4 min/km paikkeille. 32 kilometrin kohdalla keskivauhtini oli vielä tasan 4 min/km. Sitten jalat alkoivat väsyä ja vauhti hiipui. En yrittänytkään pyristellä vastaan vauhdin hiipumista ja kokonaisajaksi tuli 2 h 53 min 50 s.

               Juokseminen on parhaimmillaan todella mukavaa ja jotenkin sellainen rento läpsyttely tuolla kylillä on itselleni todella mielekäs tapa rentoutua ja olla itsekseen.

               Erityinen asia, joka mielestäni on kertomisen arvoinen, liittyy Jumalan läheisyyteen. Ymmärrän, että Jumalasta puhuminen aiheuttaa monelle meistä epämiellyttäviä tunteita. Joskus se tuo sellaisen asetelman tai kuvitelman, että Jumalasta puhuva on jotenkin parempi ihminen. Voi olla sietämätöntä kuulla, kun toinen väittää elävänsä lähellä Jumalaa, joka on kuitenkin koko universumin Luoja. Ja saattaa tulla kuvitelma, että tuo väittäjä ajattelee itsestään ihan liikoja. Koen kuitenkin, että Jumalan läheisyydessä käsitys toisen ihmisen arvosta kirkastuu ratkaisevalla tavalla. Elämää on myös tosi paljon mukavampi elää, kun ymmärtää toisen ihmisen arvon. Keskustelut toisten ihmisten virheistä, epäonnistumisista ja huonoista puolista ovat ehkä kaikkien mielestä todella ikävystyttäviä. Kummallisesti tällaisiin keskusteluihin usein kuitenkin vajotaan. Joskus tuntuu myös, että toisen ihmisen kohtaaminen voi olla helpompaa, kun on osattu ottaa jonkinlainen yliote henkisesti siitä toisesta. Usein halutaan pitää mielessä toisen ihmisen heikkoudet, että hänen kanssaan olisi helpompi elää. Emme tunnu olevan valmiita sellaiseen varauksettomaan ihailuun toista ihmistä kohtaan. Tämä on mielestäni surullista. Koen, että elämän ehkä suurimpia rikkauksia on antautua ihailemaan toista ihmistä. Aina ei ole mielekästä pukea ihailua sanoiksi, mutta loppujen lopuksi jokaisessa ihmisessä on jotain ihailtavaa.

               Koen, että Jumalan edessä minun sisimpäni valmistautuu ihailemaan toisia. En tiedä mitään muuta tapaa, jolla sisimpäni olisi siihen valmis. Ja muutenkin koen itseni hyvin tyhjäksi, köyhäksi, kurjaksi, alastomaksi, yksinäiseksi ja onnettomaksi ilman Jumalaa. Ja nyt siis aivan erityinen mahdollisuus meillä on löytää kosketuskohta Jumalasta! Millään muulla tavalla emme voi rikastuttaa elämäämme niin täyteliäästi.

               Uskon myös, että jokainen meistä loppujen lopuksi on hyvin tyhjä ja köyhä ilman Jumalaa. Tuon asian tunnistaminen on erittäin hyvä lähtökohta rukoukselle. Voimme toki rukoilla vain tavan vuoksi, mutta siitä on tuskin mitään hyötyä. Kun menemme nälkäisinä ja janoisina Jumalan eteen, meillä on mahdollisuus saada paljon.

               Toinen tärkeä asia, jonka tarvitsemme rukouksessa, on usko. Uskoon meistä jokainen on tarvinnut toista ihmistä. (Room.10:14) Toisen ihmisen on pitänyt tavalla tai toisella kertoa meille evankeliumi. Sen kautta Jumala on voinut synnyttää meissä uskon. Rukousta on turha jatkaa tuntitolkulla ilman uskoa. Uskon kautta me voimme lähestyä Jumalaa. Hebrealaiskirjeessä sanotaan näin: ”Mutta ilman uskoa on mahdotonta olla kelvollinen, sillä sen joka tulee Jumalan luo, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.” (Hebr.11:6)

               On ollut aivan äärimmäisen kaunista oppia tuntemaan Jumalan armollisuus ja hyvyys. On aivan uskomaton asia, että jokainen meistä voi milloin tahansa evankeliumin kuullessaan turvautua Jeesukseen, joka on kuollut ristillä meidän syntiemme edestä. Uskoisin, että jokainen rehellinen ihminen on voinut huomata itsessään syntisyyden ja myös sen, että syntisyys on meille ongelma. Emme pysty voittamaan syntiä omin voimin ja siksi tuo Jeesuksen sovitustyö on meille hyvin tärkeä asia.

               Koen, että rukoileminen on aina myös sitä, että menen Jeesuksen ristin juurelle. Menen sinne tunnustamaan, että elämä omin voimin ja omalla hyvyydellä ei toimi kovin hyvin. Haluan antaa ohjat Hänelle, joka on voimallinen saamaan hyvää aikaan. Jeesuksen ristin juurella me saamme syntimme anteeksi. Mutta uskon myös, että Jeesuksen risti on myös se voima, joka tekee aitoa muutosta parempaan meissä. (1.Kor.1:18)

               Niinpä sanonkin, että juuri rukous on ihana punainen lanka elämässäni. Kaikissa elämäni tilanteissa on aivan suunnattoman suurenmoinen asia mennä rukoukseen. Kun joku asia on vinksallaan tai joku asia huolettaa, voi aina tietää osoitteen, mistä avun saa. Ja kertomatta tällä kertaa mitään konkreettisia esimerkkejä, totean, että minä tiedän ketä saan kiittää niin monesta asiasta. Se pulppuileva ilo ei tule mistään muualta. On tietenkin tilanteita, että jonkun uuden positiivisen asian edessä sisimmässä pamppailee ja tuntuu melko onnelliselta. Mutta sellainen pulppuileva ilo keskellä kaikkein tavallisinta arkea tulee ylhäältä eikä mistään muualta. Myös se aivan erityinen rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen ja voi tulla kesken jotain stressaavaakin tilannetta. Sitä ei S-marketista saa edes isolla rahalla!

               Edellä mainittujen rikkauksien vuoksi raha ja omaisuus menettää hohtonsa. Sitä jotenkin tajuaa, että kalliiden asioiden saavuttaminen ei missään määrin tee minusta yhtään onnellisempaa. Joku kertoo minulle, miten hän unelmoi jostain kalliista autosta, ja minä samalla ajattelen, että kuinka tyhjältä se koko unelma tuntuu. Sitä paitsi omasta elämästäni on tullut enemmänkin seikkailu. Minua on alkanut kiinnostaa enemmänkin se, että miten pienillä tuloilla sitä ihminen voi elää. Miten voisi säästää monissa asioissa tullakseen toimeen paljon vähemmällä. Itse koen, että pienet menot tuovat vapautta arjen suunnitteluun. Rahan ei tarvitse pyörittää arkea. Rahaa toki tarvitaan ja tykkään nukkua lämpöisessä kodissa sekä syödä maukasta ja terveellistä ruokaa. Nykymaailmassa on se hassu piirre, että hyvin monessa asiassa on niin sanotusti kalliita ja halpoja vaihtoehtoja. Moni halvempi vaihtoehto ajaa täysin sen asian, mitä tarvitsemme. Voisin ehkä pitää oman koulutuksen käytännön valinnoista, joiden avulla ihminen pääsee irti rahan ja mammonan pyörteistä. Ja mielestäni erinomaisena vinkkinä meille ihmisille olisivat Jeesuksen sanat Matt.6:19-34. Siellä sanotaan muun muassa, että ”Ette voi palvella sekä Jumala että mammonaa”.

               Haluan lopuksi vielä kertoa, että päädyin opiskelemaan Iso Kirja-opistossa Kutsumuspolku-linjalla. Opiskelu alkoi tällä viikolla ja siihen liittyy sekä etäopiskelua, että viikonloppuisin lähiopiskelua. Olen erittäin innostunut tästä koulutuksesta. Jännitin etukäteen, että miten jaksan istua luennoilla, mutta jaksamisen kanssa ei ollutkaan mitään ongelmia. Olin hyvin innoissani kaikista tunneista. Olen hyvin kiitollinen Iso Kirja-opistosta ja niistä kouluttajista siellä.