Kuten moni on huomannut, yritän näillä blogeilla kirjoittaa
jotain Jumalasta. Pidän Jumala-suhdetta kokeilemisen arvoisena juttuna. Ja jos
jotain ihan sydämestäni haluaisin suositella toiselle ihmiselle niin juurikin
Jumalan läheisyyteen hakeutumista. Jumalan hyvyyden kokemista ei voi verrata
mihinkään muuhun tässä maailmassa. Sitä ei voi korvata millään muulla.
Raamattu ja
varsinkin Uusi Testamentti antaa meille upealla tavalla suuntaviittoja, joiden
avulla voimme lähestyä Jumalaa. Jeesuksen sovitustyö on se, mihin voimme
perustaa koko suhteen, emmekä pystyisi omilla teoillamme mitenkään ansaitsemaan
Jumalan hyvyyttä.
Uusi
Testamentti tuo ihastuttavalla tavalla yhden käytännöllisen asian, joka saattaa
paljonkin vaikuttaa siihen, miten täynnä Jumalan hyvyyttä voimme elää
elämäämme. Haluan tuoda tätä ajatusta nyt ilman omia agendojani. Lukiessani
tästä aiheesta, halusin rehellisesti keskittyä siihen, miten voin aidosti
terveellä tavalla ymmärtää sen, mitä luen.
Matteuksen
(Matt.19:16-30), Markuksen (Mark.10:17-31) ja Luukkaan (Luuk.18:18-27)
evankeliumissa kerrotaan sama kertomus rikkaasta hallitusmiehestä, joka tuli
Jeesuksen luo. Hän kysyi Jeesukselta: ”mitä minun pitää tehdä, että perisin
iankaikkisen elämän?” (Luuk.18:18). Jeesus alkoi luetella ensin kymmenen käskyn
tärkeitä ohjeita. Rikas mies vastasi: ”Kaikkea tätä olen noudattanut nuoruudestani
asti.” (Luuk.18:21) Sitten Jeesus sanoo näin hänelle: ”Yksi sinulta vielä
puuttuu: myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille, niin sinulla on
aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua.” (Luuk.18:22) Tämän kuultuaan
mies tuli kovin murheelliseksi, koska hän oli hyvin rikas ja Markuksen
evankeliumin mukaan hän lähti pois murheellisena. Seuraavaksi Jeesus puhui
opetuslapsilleen siitä, miten vaikea on sellaisen päästä Jumalan valtakuntaan,
jolla on paljon omaisuutta. Jeesus kiteyttää asian näin: ”Helpompi on kamelin
mennä läpi neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.” (Luuk.18:25)
Ihmiset rupeavat tuossa kohtaa miettimään, että kuinka kukaan voi sitten
pelastua. Jeesus vastaa tähän näin: ”Mikä on ihmisille mahdotonta, se on
mahdollista Jumalalle.” (Luuk.18:27)
Nyt ensinäkin
todettakoon, että pelastus on Uuden Testamentin mukaan aina Jumalan työtä. Eli
olimme sitten rikkaita tai köyhiä, niin joka tapauksessa pelastus on meille
mahdotonta, mutta Jumalalle mahdollista. En usko mitenkään, että joku
askeettisuus, itsensä kurittaminen, paastoaminen, tai muunlainen suoritus voisi
missään määrin pelastaa meitä, koska se on Jumalan työtä meissä.
On kuitenkin
huomattava, että Jeesus EI huutanut tässä kertomuksessa rikkaalle miehelle
lopulta näin: ”Ei vaiskaan! Pelastushan onkin Jumalan työtä eli ihan sama,
vaikka oletkin noin rikas. Kokeilin vain, miten reagoisit.” Jeesus oli
laittanut ehdon tälle miehelle, eikä näytä siitä perääntyvän. Raamatun aikana
rikkailla tarkoitettiin niin sanotusti poskettoman rikkaita eli he saattoivat
olla nykymittapuulla monimiljonäärejä. He myös usein käyttivät omaa asemaansa
ikävästi eli sortivat köyhempiä tai esimerkiksi jättivät palkan maksamatta
työntekijöille. Saattaa olla, että heidän rikastumisensa perustui todella
halpamaisiin ja itsekkäisiin tekoihin. Jeesus ei kuitenkaan keskittynyt
kyseisen rikkaan moraalisiin valintoihin tässä kohtaa, vaan antoi ymmärtää,
että rikkaus on se ongelma. Eli Jeesushan olisi voinut opastaa miestä, että
tästä lähin pitää ottaa muut paremmin huomioon ja sitten voit elää hyvällä
omalla tunnolla Jeesuksen seuraajana.
Evankeliumeissa
kerrotaan myös, kuinka Jeesus laittaa esimerkiksi vuorisaarnassaan
(Matt.6:19-34) mammonan ja Jumalan vastakkain sanoen, ettei kukaan voi palvella
kahta herraa. Lisäksi Jeesus kehottaa ihmisiä etsimään ensin Jumalan
valtakuntaa ja luottamaan, että Jumala huolehtii kaikesta maallisesta.
(Matt.6:33) Myös kylväjävertaus osaltaan osoittaa rikkauden ja rahahuolet
ongelmaksi uskonelämälle. Kylväjävertaus kerrotaan Matteuksessa (Matt.13:3-23),
Markuksessa (Mark.4:1-20) ja Luukkaassa (Luuk.8:4-15) Vertauksessa kylväjä
kylvi siemeniä, joista osa tippui tien oheen, osa kallioperälle, osa orjantappuroihin
ja osa hyvään maahan. Jeesus selvittää, että tuo siemen on valtakunnan sana ja ”orjantappuroihin
kylvetty kuvaa ihmistä, joka kuulee sanan, mutta tämän maailman huolet ja rikkauden
viettelys tukahduttavat sanan ja hän jää hedelmättömäksi.”(Matt.13:22)
Näin
huomaamme, että Jeesuksen opetuksen mukaan rikkaus ja rahahuolet voivat estää
Jumalan vaikutuksen meidän elämässämme. Asiaa pohtiessani siirryin katsomaan,
miten alkuseurakunta Jeesuksen ylösnousemuksen ja taivaaseen astumisen jälkeen
toteutti tätä opetusta. Siellä kerrotaan, että ”kaikki uskovat olivat yhdessä
ja pitivät kaikkea yhteisenä. He myivät omaisuutensa ja tavaransa, ja rahoista
jaettiin kaikille sen mukaan kuin kukin tarvitsi.” (Apt.2:44-45) (Edellä
mainitusta kohdasta tulee se sanonta, että uskovien omaisuus on yhteistä ja
siihen vedotaan, kun viedään esimerkiksi kaverilta karkkia.) Tärkeänä huomiona
tässä on se, että tuollaisen apostolisen rahapolitiikan seurauksena ei syntynyt
niin sanottuja mersupastoreita! Rahat eivät kummallisesti kerääntyneet jonnekin
seurakunnan johdon ylellistä elämää varten, vaan niitä jaettiin siten, että
puutteenalaisetkin pärjäsivät paremmin. Alkuseurakunnan tarinan jatkuessa samaa
asiaa toistetaan vielä näin: ”Heidän joukossaan ei ollut ketään
puutteenalaista, sillä kaikki ne, jotka omistivat maatiloja tai taloja, myivät
ne, toivat kauppasumman ja panivat sen apostolien jalkojen juureen, ja
jokaiselle jaettiin kunkin tarpeen mukaan.” (Apt.34-35) Missään ei ole
viitteitä siitä, että apostolit olisivat eläneet ylellisempää elämää. Muutenhan
ei varmaankaan puhuttaisi apostolinkyydistä, joka tarkoittaa, että he kulkivat
jalkaisin saarnareissuillaan! He eivät siis ilmeisesti ostaneet itselleen esimerkiksi
hevosta uskovien rahoilla. Huomion arvoista on myös se, että hyvin ilmeisesti
uskoon tulleet myivät lähinnä ylimääräistä omaisuuttaan. Heillä saattoi olla
loma-asunto jossain vuorilla tai jotain muuta sellaista, joka ei liittynyt
perustarpeisiin. Kyse ei ollut siis kaistapäisestä hulluusilmiöstä, että nyt
myydään kaikki, koska elämme vain hengellisessä pilvessä ja lopetamme käytännön
elämän kokonaan.
Halusin jatkaa
tätä tutkimustani vieläkin eteenpäin. Evankeliumi levisi nopeasti Jerusalemista
koko Rooman valtakuntaan ja seurakuntia alkoi syntyä moniin paikkoihin. Miten
heitä opetettiin rahan suhteen? Esimerkiksi Paavali kirjoittaa Timoteukselle
tällaisia ohjeita: ”Jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa on suuri voitto.
Emmehän ole tuoneet maailmaan mitään, emme voi myöskään mitään täältä viedä.
Kun meillä on ruoka ja vaatteet, tyytykäämme niihin. Ne taas, jotka tahtovat
rikastua, lankeavat kiusaukseen, ansaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin
himoihin, jotka syöksevät ihmiset turmioon ja kadotukseen. Rahanhimo on kaiken
pahan juuri. Rahaa tavoitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja
lävistäneet itsensä monella tuskalla.” (1.Tim.6:6-10) Paavali jatkaa vielä
aiheesta näin: ”Neuvo niitä, jotka tässä maailman-ajassa ovat rikkaita,
etteivät ylpeilisi eivätkä panisi toivoaan epävarmaan rikkauteen vaan Jumalaan,
joka antaa meille kaikkea runsaasti nautittavaksemme. Neuvo heitä tekemään
hyvää, rikastumaan hyvistä teoista, olemaan anteliaita ja jakamaan omastaan.
Näin he kokoavat itselleen aarteen, hyvän perustuksen tulevaisuutta varten,
jotta saisivat todellisen elämän.” (1.Tim.6:17-19)
Huomaamme
tässä samalla, että Uusi Testamentti jatkaa juutalaisten uskoon liittyvää
linjaa, jossa köyhiä kuuluu auttaa. Huomaamme jo Mooseksen kirjoissa, että Jumala
halusi, että ihmiset auttavat köyhiä. (5.Moos.15:7-11) Jo siellä sanotaan, että
”anteliaisuutesi vuoksi Herra, sinun Jumalasi, siunaa sinua kaikessa työssäsi
ja kaikessa, mihin ryhdyt.” Mielestäni tämä on todella kaunis ajatus uskosta,
että siihen kuuluu hyvin tärkeänä osana köyhien auttaminen. Paavali puhui
kirjeessään myös tasauksesta, jota seurakunnat tekivät. (2.Kor.8:13-14)
Pyrittiin siihen, että kenenkään ei tarvitsisi elää puutteessa. Käytännön
ihmisinä saatamme tässä kohtaa miettiä, että oliko seurakunnissa
vapaamatkustajia! Oliko sellaisia uskovia, jotka eivät tehneet töitä, vaan saivat
elantonsa seurakuntien tasausajattelun kautta? Varmasti tätäkin ongelmaa oli.
Paavali antaa mielestäni tähän hyvin selkeän linjauksen: ”Jo silloin, kun
olimme luonanne, määräsimme, että jos joku ei halua tehdä työtä, älköön
myöskään syökö.” (2:Tess.3:10)
Huomasimme
joka tapauksessa, että Jeesus asetti rikkauden ongelmaksi, josta ihmisen
pitäisi luopua. Huomasimme, että uskoontuloon liittyi usein omaisuuden myyminen
ja rahoista luopuminen. Tämän voi ajatella yksinkertaisella vertauksella, että
täyttä astiaa on vaikea enää täyttää. Jos olemme täynnä kaikkea sitä, mitä tämä
maailma meille tarjoaa ja menemme Jumalan eteen, emme välttämättä saa paljoa.
Silloin uskonelämämme saattaa olla hyvin pienten hippusten varassa. Muistelemme
uskoontulohetkeämme ja yritämme vakuuttaa itsellemme, että meidän suhteemme on
hyvässä kunnossa. Toisaalta saatamme luoda sellaisen mielikuvitususkon, joka on
ehkä helppokin rakentaa seurakunnan sisällä. Pysymme kristinuskossa, koska
musiikki on kivaa, seurakunnassa on hyvä meininki ja jotenkin kyseinen
elämäntapa on alkanut tuntua luontaiselta. Emme siis edes tarvitse Jumalan
todellisuutta. Voimme olla maallisesti rikkaita, mutta hengellisesti todella
köyhiä. Puhumme Jumalan huolenpidosta, siunauksista ja jopa äänen kuulemisesta,
mutta kriittisesti tarkasteltaessa voisimme huomata, että meillä ei ole mitään
syytä uskoa, että Jumala olisi vaikuttanut meidän elämässämme.
Haluan sanoa,
että uskon kuitenkin kaikenlaisten moraalisesti hyväksyttävien ammattien olevan
täysin hyväksyttäviä uskovalle. En aio mennä sanomaan lääkärille, että hän ei
voi harjoittaa ammattiaan, koska siitä maksetaan liikaa palkkaa. En aio sanoa
tätä myöskään kunnanjohtajalle. En edes ajattele, että heidän pitäisi sanoa
työnantajilleen, että tästä lähin haluavat palkkaa vain 1500 euroa kuukaudessa.
Joku toki voi saada sellaisenkin kutsumuksen. En osaa myöskään ja onneksi minun
ei tarvitsekaan vetää tiukkaa rajaa siinä, mikä ihmiselle on tarpeellista ja
mikä ylimääräistä omaisuutta.
Tärkeätä on
se, miten uskovat oppivat ja opettavat tästä asiasta. Emme voi mitätöidä edellä
mainittuja Raamatun ajatuksia! Ja uskon, että niiden oikea ymmärtäminen onkin
avain suurenmoiseen rikkauteen. Itse koin, että lähtiessäni vakituisesta melko
hyväpalkkaisesta työstä, aloin löytää ihanaa syvyyttä uskonelämässäni. Väärinkäsityksiä
välttääkseni kerrottakoon, että en kuitenkaan ole ollut päivääkään työtön. Rahan ei tarvitse
pyörittää meitä! Meidän ei tarvitse täyttää jotakin tuloihannetta! On
valitettavaa, että moni uskovainen elää elämää, jossa raha pyörittää hänen
arkeaan. Me uhraamme usein oman perheemme hyvinvoinnin rahan takia. On typerää
tavoitella jotain tuloihannetta tai tienata siksi, että voisi omistaa sellaisia
asioita, joita ihminen ei oikeasti tarvitse. Olemmeko koskaan miettineet, että
esimerkiksi 10 000 euroa, jonka laitamme ylimääräisenä auton hankintaan,
että auto olisi vähän hienompi ja vähän ylellisempi, vaatii meiltä useimmiten
satoja työtunteja! Hyvätuloinen voi ajatella, että se on pois niiltä, jotka
oikeasti tarvitsisivat perusasioihin rahaa.
Minun tavoitteenani ei missään
tapauksessa ole tehdä tästä asiasta jollekin taakkaa! Uskonelämä ei toimi niin,
että joku sanoo meille, miten pitää elää ja sitten me yritämme. Olemme ihan
kaikissa asioissa aina riippuvaisia Jumalasta. Jumala saa meissä aikaan hyvää.
Tämän blogin tarkoitus on tuoda ratkaisu. Kuiva uskonelämä voi olla siksi
kuivaa, että olemme kiinni omaisuudessa ja rahassa. On upeata Jumalan edessä
tajuta, että päästämällä tuosta asiasta irti, minä pääsen lähemmäksi Jumalaa.
Voimme ajatella tämän myös näin:
Jumala haluaa tosissaan siunata meitä. Hänellä on aivan uskomattoman ihanat
suunnitelmat meidän elämäämme. Hän on ajatellut kaiken valmiiksi. Hänen
siunauksensa on räätälöity juuri meidän näköiseksemme ja meille sopivaksi. Nyt
me silti lyömme päätämme koko ajan seinään, kun emme ole tajunneet, että on
niin paljon asioita, joita me emme tarvitse. Jumala ei muokkaa siunaustaan
ottaakseen meidän turhat toiveemme huomioon. Hän haluaa antaa meille kaikkein
parasta. Hän tietää, että Hänen tavallaan siunattuina me olemme kaikkein
onnellisimpia. Ja siksi on ihanaa keskittyä ajattelemaan mitä kaikkea me emme
tarvitse ja siksi voisimme siitä luopua. Voimme ehkä kääntää koko tuloajattelun
päälaelleen. Voimme miettiä, kuinka pienillä tuloilla me loppujen lopuksi
pärjäämme. On totta, että tällä elämänfilosofialla, emme aina näytä naapurin
mielestä kadehdittavilta, mutta he eivät välttämättä tiedä, mitä meidän
sisällämme on!
Tähän loppuun haluan laittaa muutaman
käytännöllisen esimerkin: Jos perheessä toisen aikuisen työpaikka on vaikkapa 5
kilometrin säteellä, perhe ei tarvitse välttämättä kahta autoa. Kulkiessamme
autolla töissä hukkaamme hyvän hyötyliikuntamahdollisuuden. Olen huomannut,
että lyhyt pyöräily tekee todella hyvää mielelle työpäivää ajatellen. Kahden
auton käyttäjinä voimme ajautua pisteeseen, jossa lääkäri määrää meille
liikunnan lisäämistä. Sitten käytämmekin rahaa johonkin ohjattuun liikuntaan,
että saisimme vaaralliset liikakilot karistettua. Yhden auton perheenä tätä ongelmaa
ei välttämättä olisi tullut. Jos talossamme on varaava takka, on hyvin
terveellistä tehdä halkoja, joilla voimme lämmittää taloamme. Tämän vuoden oma
innostukseni oli tehdä halot moottorisahalla ja kirveellä. Voisimme ostaa tai
vuokrata jonkin koneen tai sitten ostaa valmiit halot, mutta jälleen
terveysnäkökulmasta katsottuna tuo kirves onkin paljon parempi vaihtoehto. Onko
myöskään kannattavaa panostaa liikaa sohvalla viihtymiseen hienoilla laitteilla
ja kalliilla sohvalla. On melko todennäköistä, että liian pitkä viihtyminen
sohvaperunana aiheuttaa meille terveysongelmia. Television ja muiden
viihdytyslaitteiden parissa laiskottelu ei ole muutenkaan kovin elämänmakuista
elämää! Reissuilla mielestäni on hyvin ratkaisevaa se, missä syömme. Voit saada
aterian 6-7 eurolla tai sitten voit maksaa siitä huomattavasti enemmän.
Henkilökohtainen kommenttini tässä on, että jos näkisin Hesburgerin perustajan
Heikki Salmelan, niin todennäköisesti halaisin häntä kyyneleet silmissä, koska
olen ehkä jo tuhansia kertoja saanut nauttia Hesburgerissa edullista, mutta
aivan käsittämättömän maukasta ruokaa. Tykkään muutenkin yrityksistä, joilla
tuntuu olevan hinta-laatusuhde kohdallaan. Tykkään itsekin hinnoitella omat
palveluni sellaisiksi, että olisin itsekin valmis maksamaan. Ja
terveysintoilijoille haluan sanoa, että mielestäni sellainen pakkomielteinen
ajattelu siitä, että aina pitää syödä terveellistä, on hyvin epäterveellistä
ihmiselle. Kerran me vain elämme siitäkin huolimatta, vaikka kuinka
täydellisesti söisimme, ja ihmisen kuuluukin nauttia elämästä (Tästäkin löytyy
paljon opetusta Raamatusta). Ja muuten
ABC:lta voi ostaa puuron aamupalaksi ja se maksaa vain 1,50 euroa! Vaatteissa,
ruoassa, kodinkoneissa, puhelimissa, tietokoneissa, sisustuksissa, autoissa ja
varmaankin lähes kaikessa on olemassa sekä halpoja, että kalliita vaihtoehtoja.
Aina kaikkein halvin ei ole edullisin vaihtoehto, mutta useimmiten voimme ostaa
selvästi halvemmalla tuotteen, joka täyttää tarpeemme aivan yhtä hyvin kuin se
kalliimpikin vaihtoehto. Usein edullinen vaihtoehto on kuitenkin ostaa riittävän
kestäviä tuotteita. Ostaessamme meidän on hyvä huomioida kuitenkin sellaiset
tuotteet, joista tiedämme, että niiden valmistamiseen on käytetty
lapsityövoimaa, orjia tai tuote muulla lailla edustaa moraalitonta toimintaa.
Olen myös pitkällä aika välillä
huomannut, että talon omistaminen on edullisempaa asumista kuin vuokralla
oleminen. Tätäkin asiaa kannattaa pohtia, koska uskon, että Jumala haluaa
meidän toimia viisaasti ja vastuullisesti kaikessa.
Toivon, että tämä teksti voisi inspiroida ihmisiä JJJ